Mieleni minun tekevi / marjametsähän mielivi / lähteäni laahustamahan /
saloille saapastelemahan / levotonta lepyttämähän / lahopäätä lataamahan
/ marjaisia maistamahan / keltasieniä kahtomahan / sieluni sileydeksi /
koko kropan kunnoksi / perheen pettuleiväksi / talven takavarastoksi
-Kalevalaa vapaasti mukaillen, eloise-
Loppukesällä metsien kutsu on armoton. Muulloinkin kyllä, mutta syksyllä kutsuun liittyy tuoksut, joita en voi vastustaa... Kypsyvän kesän tuoksu, marjat ja sienet, kostea sammal. Syksyllä syntyneen ensi tuoksut ulkomaailmassa. Kulkemisen sävy on iän myötä muuttunut, huomasin eilen. Aiemmin suorastaan kilpailin itseni kanssa siitä, miten monta litraa sain kerättyä mustikoita tunnissa. Nykyään vain haahuilen... kuljeskelen ympäriinsä, katselen, aistin ja kyykistyn siellä täällä mättään ääreen. Ei enää tulostavoitteita, päämäärätietoista etenemistä. Kahdessa tunnissa noin puolitoista litraa mustikoita ei ole paljon tällaisena satosyksynä, mutta en välitä siitä. Saaliina sain paljon sellaista, mitä ei voi litroina mitata. Ymmärrän nyt isääni, joka marjametsällä aina harppoi menemään, lapsen näkökulmasta levottomana sinne tänne. Ehkä hänkin latasi itseään, niinkuin minä nyt.
