Ohje hyväxi elämän tavax, vuodelta 1796

Tämän tiesi joku jo vuonna 1796, käypä ohje reilut kaksisataa vuotta myöhemminkin...

PIETARI RAUTASEN MANIFESTI "OHJE HYVÄXI ELÄMÄN TAVAX" vuodelta 1796.

Teesi I. Ei cotonas pidä soiman yxicän cuku-kello
Teesi II. Ei työhön pidä menemän enne cuin cylän raitti on ruhcast vapaa
Teesi III. Kesci-päivän ruax pidä ihmisen syödän hyväx tecevä colmen sortin atria rauhass ystäväide cera
Teesi IV. Rua jälce pitää ihmisen lepämän eli nuccuman neljännes- tahi puoli-dundia
Teesi V. Työstä cotians palada täydy enne kuin cylän raitti käy ruhcast ahdaxi
Teesi VI. Ystäväd pidä sinu aina kerran cuucaudes cutsua colmen eli neljän sortin hyväl rual
Teesi VII. Cotoas pidä sun poies ajaman pirun-myrkky eli turha-medeli ia sijaan ciriasto-cortti hankita
Teesi VIII. Ihmise on mieltä ja korvad sangen tärciä raicasta ennen culumattomin soidoin ia lauluin

Pilviporinoita

Nyt on sitten kaksiviikkoinen reissu takana, paljon ihania kesätunnelmia plakkarissa talven varalle. D-vitamiiniakin tuli varmasti riittävä annos, siitä piti aurinkoinen huolen - eikä tässä vieläkään kaikki, huomenna kuulema lisää.

Mökkiviikon pilvipongaus ei oikein onnistunut, oppaasta huolimatta. Vika ei niinkään ollut kansien välissä, vaikka minusta sen perusteella pilvien bongaus onkin kovin...katsojan tulkinnasta kiinni. "Vika" oli siinä, että laiturilla maatessa näin vain sinistä taivasta enimmäkseen ja muutaman hahtuvaisen pilvivauvan siellä täällä. Ne määrittelimme kumpupilviksi, jotka etsivät toisiaan liittyäkseen isommiksi kumpupilviksi. Iltaisin saattoi taivaanrannassa näkyä kumpukerrospilveä, varmaan aurinkoa peittelemässä. Kovin surullinen en tosin ollut tämän pilvipongauksen lievästä epäonnistumisesta, laiturilla makoilu maistui muutenkin :). Auringon lämmittävä läsnäolo, ponttoonilaiturin hiljainen keinunta ja leppeän kesätuulen kuiskaus iholla saattoi lomaihmisen autuaaseen tilaan. Mietin, saavuttaako ihminen silloin olotilan, joka muistuttaa kohdussa olo ajoista...

Toisella viikolla olimme itäisen Suomen lisäksi myös Pohjanmaalla lähempänä Oulua. Siellä pilvien bongaus on antoisaa... Pilviä näkyy koko lakeuden mitalta. Toisinaan taivas tarjoaa mahtavaa pilvidraamaa - kauniin kesäpäivän muuntumisen ukkosmyrskyksi saattaa päästä seuraamaan pilvi pilveltä. Toinen laita vielä paistaa, toinen jo uhkaa, pian koko lakeus on yhtä salamaniskua ja murinaa, sitten alkaa toiselta laidalta taas kirkastua... Yhtä näyttävää on kyllä koko taivaankannellinen kumpupilviä, toisinaan ne matkaavat kannen halki kiltisti jonossa, toisinaan ne ovat vallattomasti pitkin poikin. Ainut hetki, milloin on vaikea nähdä koko lakeuden mitalta aukeavaa taivaankantta kauniina, on päivä, jolloin taivas on elottoman harmaa... Silloin todella saattaa tuntua siltä, että taivas roikkuu niskassa, valoa ei näy missään. Pieni pala harmaata taivasta, jota kaupungissa ja mäkisemmässä osassa Suomea hetkittäin näkee, on täysin kestokyvyn rajoissa Pohjanmaan ankean harmaaseen pilvivilttiin verrattuna.

Kotiin tulomatkalla tyttäreni bongasi auton lasikaton läpi palleropilviä - se kyllä kruunasi pilvienbongausviikot, ne ovat kuulema harvinaista herkkua!

Katse kohti taivaita tai kuten tässä mieheni kuvaamassa allaolevassa kuvassa, kohti veden pintaa!

Laitureille ja laitumille!

Eloisen eteisessä on nyt matkalaukut pakattuna, silmissä siintää kirkkaat vedet ja vehreät niityt. Matkalaukkuun olen pakannut tavanomaisten tarpeellisten ja turhakkeiden lisäksi pari pokkaria, kotimaisia tällä kertaa, Enni Mustosta ja Virpi Hämeen- Anttilaa, sekä ehdottomasti tärkeimmän  -Pilvibongarin taskuoppaan! Siihen aion hartaudella perehtyä laiturilla maatessani, sillä hetkellä ei voi olla mitään tähdellisempää tekemistä kuin tähyillä taivaalle ja miettiä pilviä. En tosin sadepilviä kuin ehkä pieninä kuuroina :). Vaikka voisihan se olla virkistävä elämys maata laiturilla rankkasateen pauhatessa ympärillä, ehkä kokeilen sitä, jos se kohdalle sattuu ja on riittävän lämmintä. Sitten vaan tuumailen: " ahaa... että tämmöinen pilvi tämä" ;).

Yläkuvassa pioni puutarhastani, vähän värikäsiteltynä. Sen myötä pienelle kesätauolle lähden minä, eteinen on silti auki kävijöille :). Nautitaan Suomen suvesta!

Varjoja paratiisissa

Pienen puutarhani ylle on langennut varjo. Ihan toisenlainen kuin nämä kauniit kukkien varjot. Kirvan näköinen varjo, vaan, sääli kyllä, ei sen kokoinen. Se on kirvalegioonan kokoinen!

Se yhdyskunta ei ole voinut saada alkuansa muutamasta yksilöstä, olen varma, että sinne on lehahtanut oikea legioona niitä kerralla, niin paljon niitä on... Ja eilen huomasin, että etupihan kriikunassa taitaa olla samanlaiset pirskeet käynnissä. Nyyh. En usko, että vesisuihkulla saa enää mitään olennaista kohennusta aikaiseksi...Lehtiä ja kirvoja on puussa aivan liikaa.Yritin niin tunnollisesti tarkkailla kukkia kirvojen ja muiden ötököiden varalta, kääntelin niiden lehtiä ja tarkkailin vointia. Vaan enpä tajunnut katsella yläilmoihin. Asian huomasin vasta muutamia päiviä sitten, kun käyskentelin luumupuun läheisyydessä ja aloin ihmetellä, mistä tippuu pisaroita, vaikka ei edes sada. Katsahdin kummissani ylöspäin ja huomasin, että kirvat syövät luumupuun lehtiä kuola suupielistä valuen! Onneksi niille eivät taida kelvata nuo luumun hedelmät - puu on aivan raskaana raakileista. Mutta loppukesästä puu saattaa olla aika surkean näköinen muuten. Toivottavasti kirvat eivät intoudu muuttamaan muualle pieneen paratiisiini, vaan että luumunlehdissä riittää ahmittavaa koko kesäksi!

Kesäisiä hetkiä

Meillä on jo kolmen vuoden perinne käydä juhannuspäivänä pullakahvilla Pitkäkoskella "juhannuskiveksi" nimeämällämme kivellä. Pullat ovat tietenkin juuri paistettuja, pullamestarina mieheni. Tänä vuonna meillä oli pentukin mukana, joten emme voineet mennä istumaan ihan sille kivelle, jolla yleensä istumme - se kun on koskessa. Tyydyimme sen viereisiin, rannalla oleviin kiviin ja pentukin löysi hetkeksi omansa. Selkeästi se oli vähän hämmentynyt tuosta juoksevasta vedestä, hiukan levotonta oli sen oleminen ja kahvit hörpättiin nopeammin kuin tavallisesti :). Nuo metsäkurjenpolvet ( tai niiksi niitä luulen) ovat Pitkäkoskea ympäröivältä luonnonsuojelualueelta. Paikka on kyllä keidas keskellä "metropolia", olemme etuoikeutettuja, kun meillä on luonto vielä lähellä!

 2-vuotis hääpäivää vietimme maanantaina. Minä halusin vuorostani järjestää jotain sille päivälle, joten kutsuin mieheni kello neljäksi Lasipalatsin eteen, josta alkaisi "häämatka". Hain matkaevääksi Hesarin jutun innostamana eväskorin maatilatori Eat&Joysta. Kori sisälsi kaikenlaisia kotimaisia pientuottajien tuotteita - paria erilaista juustoa, luomupalvia, kirnuvoita, kokonainen leipä, jonka sai itse valita tiskistä, erinomaista viherherukkamarmeladia, kilifudgea (nam,nam), intiaanilakritsia ja mitä mainiointa kuusenkerkästä tehtyä kuohujuomaa. Kori kuului hintaan, suomalaista käsityötä sekin. Piknik-korin hinta oli ehkä hiukan korkea kahdelle (92 euroa) , kori kun oli suunniteltu 3-4 hengelle. Tosin, kotiin tuotavaakin jäi ja tuotteet olivat aivan ensiluokkaisia. Ainut miinuspuoli hinnan lisäksi oli se, että tuoretuotteita ei ollut ollenkaan. Ostimmekin sitten mansikoita kauppatorilta. Kori kyllä juhlisti mukavasti "häämatkaamme", joka suuntautui Suomenlinnaan. Ja koska piknik-korin ostamisesta ei tule varmaankaan tapaa, se teki retkestä ainutlaatuisen. Sääkin oli mukava, kovasta tuulesta huolimatta. Alla kuva Suomenlinnasta, kameran objektiivi vaan lakkasi tarkentamasta, joten tämä taisi jäädä lähes ainoaksi siellä otetuksi kuvaksi.