haaveilin kesäöistä
tuoksuvasta auringonlaskusta sateen jälkeen
hiekasta varpaiden välissä
tyynestä järvenselästä
usvasta pellon yllä
koiranputkien valtaamasta niitystä
käen kukunnasta
satakielen lemmenlaulusta
Kesä, olen kohta valmis.
Minä olen jo ollut valmis pitkään.
VastaaPoistaOi, kesä. Tule jo!
minä en oo ihan vielä valmis, pitää tuon kevään ensin rysähtää kunnolla päälle :)
PoistaAh, ja syksy sen jälkeen... ;o)
VastaaPoistaJa hei, kiva kuulla sinusta jälleen... sinullako onkin uusi blogi? Kiva, kiva!
PoistaSyksypä hyvinkin, Paula :)
VastaaPoistaIhana runo! Minäkin tosin nautin parhaillaan keväästä, enkä ole saanut vielä siitä tarpeekseni (=mitään en ole puutarhassa tehnyt, paitsi ihastellut kevään kukkijoita).
VastaaPoistaLeonida - ihana, jos osaat ihastella puutarhaasi! Se on sitä varten... siellä työskentely on sivuseikka, tosin toisinaan pakollinen :).
VastaaPoistaMaalasit sanoillasi mieleeni juuri sen mitä kesästä eniten kaipaan, kiitos :)
VastaaPoistaValmiita ollaan kohta täälläkin, mutta ei ihan vielä, odotus on osa nautintoa...
Kiitos, Hande :). Odottaminen on monesti vielä isompi nautinto kuin itse konkretia...
PoistaMun blogissa odottaa tunnustus, käy kurkkaamassa :)
VastaaPoistaKiitos :)!
VastaaPoista