Vaikka pidänkin mielellään joulusta kiinni pitkään, pientä arkeen paluuta pitäisi tehdä. Ennen joulukuuta karppasin muutamia viikkoja hyvällä menestyksellä - olo oli virkeä, ei tehnyt herkkuja mieli ja painokin putosi neljä kiloa ilman suurempia tuskia. Siihen hyvään oloon tahdon takaisin... Vaan miten se voikaan olla vaikeaa? Syön vielä tuon suklaapalan... maistan vielä vähän tätä kakkua...ja uusi vuosikin tulee, pitäähän silloin vähän herkutella, kannattaako karpatakaan ennen sitä. Löytyy hirveän pitkä lista hyviä tekosyitä, miksi en ryhdy voimaan hyvin. Miksi ihmeessä? Miksi teen tällaista itselleni, enkö haluakaan voida hyvin? Onko vanha tottumus niin vahva sanoittaja tässä laulussa... Tehoton olo, siispä makeaa peliin. Vanha koira ei taida oppia kovin nopeasti uusille tavoille, pitää olla kai kärsivällinen sen opettamisessa. Hyvä kokemus kyllä vetää puoleensa ja tiedän, että kun saan itsestäni niskaotteen, palaan karppaamiseen takaisin. Niin monta hyvää asiaa puhuu jatkamisen puolesta: energinen olo, vähentynyt unen tarve, painon putoaminen ilman tuskailua, makeanhimon katoaminen ( ja se on ihme, kun on kyseessä tällainen sokerirotta kuin minä), jopa pitkään nilkassa ollut ihottuma alkoi noiden viikkojen aikana kadota - ilman kortisonisalvoja (on tullut takaisin nyt, kun en ole viikkoihin karpannut). Kerrottakoon vielä, että karppaamiseni on kevyttä laatua, en ketokarppaa - se vaatisi jo niin paljon luopumista, etten usko jaksavani sellaista kovin pitkään. En edes halua.
Jonkun pitäisi alkaa myös vähän siivota, joulusiivous kun ei kanna loputtomiin. Jostain syystä tavarat soutavat väärille paikoille, pinot kasvavat, pöytäpinnat täyttyvät, likapyykkivuori pursuilee, kuusi tiputtaa neulasia...Ehkä jo tänään Joku ryhdistäytyy. Hän imuroi jo toissa päivänä, vaan sen teho ei näy enää tänään.
Arki, täältä tullaan...Pikku hiljaa.
Suosikkijoulukukkani
(erityisesti valkoisena)
Voi hitsi, ihan kuin mun kirjoitusta tuosta karppaamisesta!! Vuoden alusta aloitetaan, eikös juu?? Ihan samat kokemukset hyvästä olosta ja taas makeaan totaalisesta retkahtamisesta...ja koukuttumisesta suklaaseen.
VastaaPoistaJuu, sovitaan näin :))), saat täyden tuen täältä. Suklaa on se paha, pahin koukku mulle. Mulle se makeaan retkahdus ei tapahtunut hetkessä, ensin se ei edes maistunut, mutta pöllö ku oon, niin jatkoin vain syömistä - ja kyllähän siitä lopulta koukkuun jää. Enemmän se on kai lopulta tapa. Kun sitä makeaa on tuossa pöydällä, niin suuhunhan se on laitettava. Parhaimmillaan karpatessa pystyi kieltäytymään vaikka mistä herkuista, vaikka muu perhe söi niitä vieressä, hyvää oloa ei vaan halunnut hukata muutamaan suupalaan. Mutta karpimpi elämä, täältä tullaan :) !
VastaaPoistaMinä täällä ahmin oikein toden teolla joulusuklaita ja -karkkeja, että saan ne loppumaan. Sitten alkaa taas karkkilakko.
VastaaPoistaEttä, älä Eloise ota paineita joulun ja uudenvuoden välisestä syömisestä, koska sillä ei ole mitään väliä. Se on se uudenvuoden ja joulun välinen aika, mikä merkitsee...
Karppi-intoa ja onnellista uutta vuotta sinulle!
Olet ihan oikeassa ( käsi hapuilee suklaarasiaa )...!!! Tuon pidän vastakin mielessä :). Samoin ihanaa uutta vuotta teidän perheelle!
VastaaPoista