Mökkielämää.

Tämä viikko on ollut juuri oikea aika viettää vuosilomaa. Aurinkoinen on hellinyt talvinuutuneita. Pääsiäisen olimme kotona, hellimme perhettä (ja vatsoja), tapasimme siskoni perhettä. Heti pääsiäisen jälkeen suuntasimme pariksi päiväksi Puulaveden rannalle pientä mökkilomaa viettämään. Olemme kohtalaisen ahkeria vuokramökkiläisiä, niinkuin olen joskus maininnutkin. Kun istuimme eilen aamupalaa ja mieheni leipomia tuoreita sämpylöitä syömässä, totesin miehelleni, että ajattelepa, jos tämä olisi meidän mökki, mitä tekisimme nyt... Alkaisimme siivota pihaa talven jäljiltä, kartoitella talvivahinkoja, siivota hiirien jätöksiä, miettiä, mitä tänä kesänä pitää remontoida. Ja mitä teemme nyt, kun tämä ei ole meidän oma? Siirrymme ulos istumaan aurinkoon kameran ja lehden kanssa ja nautimme olemisesta. Miten helppoa! Monet varmasti nauttivat siitä, että on mökki, jossa sitten touhutaan aktiivisesti koko kesä. Luulen, että me emme ole niitä. Meille riittää tämä koti touhupaikaksi. Mökille haluamme mennä Olemaan. Meille riittää veden ja saunapuiden kanto mökkiaktiviteetiksi ja se on jopa mukavaa. Joskus silti haaveilemme... voi kun olisi ihana, kun olisi Oma Olemispaikka...vaikka pieni siirtolapuutarha mökki, sinne voisi viedä kaikki mosaiikintekovälineet, niitä ei tarvitsisi siivota välillä pois, niinkuin kotona pitää. Voisi kuopsuttaa kasvimaata, joka ei nykyiselle pikku puutarhapläntillemme oikein mahdu. Onkohan meissä suomalaisissa jokin mökkigeeni, joka aina aika ajoin herättää meissä hingun metsiin ja vesien äärelle, halun omistaa joku pieni palanen järvenrantaa...? Silti, olemme toistaiseksi päätyneet meille järkevään ratkaisuun - mökin vuokraamiseen. Kesällä menemme jo neljättä kertaa samalle mökille, se alkaa tuntua jo omalta. Mutta ehkä joskus vielä...jos vaikka vuokraisi vuodeksi?

Mökkilomanen teki tehtävänsä. Harrastimme Olemista, minä jopa realiteetit unohtaen ( ai, miten ihanaa!!!). Huomasin nimittäin eilen iltapäivällä, että Rouva oli unohtanut yövaatteet päällensä, vetänyt vaan fleecetakin päälle ja velourihousut jalkaan, humpsutellut näin koko päivän. Tätä asiaa en huomannut, ennenkuin näin Rouvan mieheni ottamista kuvista...Voi, miten minua nauratti Rouvan tyylikkyys, vaan enpä enää sitten viitsinyt asialle mitään tehdä. Miten ihanaa unohtaa! Poikanikin teki huomion, että mökillä katoaa ajantaju... Se jos mikä tekee hyvää ihmiselle, nuorellekin. Olemme normaalisti aikaorientoituneita jo pienestä pitäen - vaikka emme itse ymmärrä ajasta vielä mitään, joku muu ymmärtää, ja pitää huolen siitä, että pysymme Oikeassa Ajassa, Ajoissa. Mutta mökillä aika katoaa, ehkä jopa pysähtyy. Emme silti jää mistään paitsi, Aika ei jätä meitä, Aika suorastaan juoksee meitä vastaan, kun starttaamme auton kotia kohti. Palautamme avaimet Ajoissa, sitten kaksi ja puoli tuntia ajoa, voisi vielä päiväsAikaan ehtiä renkaita vaihdattamaan, ettei tarvitse turhia odotella jonoissa (Aika on rahaa!). Pyykit pyörimään, Ajastetaan tunnin ohjelma, että ehtii mahdollisimman monta koneellista pestä vielä tänään... Alkaa jo hengästyttää. Mihin on kiire, olen lomalla, edelleenkin. Istun alas ja hengitän syvään, en aio hukata viime päivien Ajatonta fiilistä, en vielä.