Kevät harppoo nyt sellaisella vauhdilla, että on vaarassa hukata sen ainutlaatuisia hetkiä, jos huomio hetkeksi herpaantuu. Aamulla huomasin kevätkurjenmiekan nostaneen nuppunsa aurinkoon. Kun puolen tunnin päästä kuljin ohi - se oli jo auennut!
Ihan pakko on vähän väliä kiertää pieni pihamaa ja sen kukkapenkit, todeta lumen taas huvenneen. Siis sen vähän, mitä on enää jäljellä.
Ihmeellinen on auringon kosketus.
Teillä on sitten kevät jo pidemmällä kuin täällä. Takapiha on vielä luminen. Etupihan kukkapenkistä saattaisi ehkä jo ensi viikolla pilkistää jotakin. Uskomatonta, miten kevät toisensa perään saa esiintyöntyvillä kasveillaan riemun aikaan!
VastaaPoistaOlet niin samoissa tunnelmissa kuin minäkin! Ja ihanat kuvat!
VastaaPoistaJuuri itsekin editoin kevään ensimmäisiä krookuskuvia, joista jossain vaiheessa teen postauksen.
Kevät on toivon ja ilon aikaa!
Hymyilevä tyttönen... kevät tulee teillekin, yksi hujaus vain, niin se on jo siellä...
VastaaPoistaLeonida, kevään ensi kukkia on ihan pakko kuvata... ja kesäkukkia ja syksykukkia jajaja... :)