Kohta on kesäharrastuksen aika. Kävin mieheni kanssa puolitoista vuotta sitten mosaiikkikurssin muutaman vuoden takaisen Rodoksen matkan innoittamana. Ylevä ajatus oli, että teemme vielä joskus vessaan mosaiikkiseinän ihan itse, ei mitään valmismosaiikkilaattaa, vaan pienistä, itseleikatuista paloista itsesuunnittellun aiheen. Ja on se ajatus vieläkin, vaikkakin olemme huomanneet, että mosaiikin teko on hidasta puuhaa. Mutta joskus...
Niin. Siis kesäharrastuksen aika. Käytäntö on nimittäin osoittanut sen, että sen tekeminen vaatii tilaa. Meillä ei ole erityistä työhuonetta, välineiden esille vetäminen ja jälkien siivous sisätiloissa on arkityöpäivän päätteeksi niin iso urakka, että talvella ei ole siihen innostusta. Sinne tänne singahtelevat pienet kaakelin palat ovat haasteellista siivottavaa. Mutta kesä. Viime kesänä terassimme oli mosaiikkityöpaja. Sinne saattoi illalla jättää kaiken enemmän tai vähemmän levälleen ja palata aamulla asiaan. Huono puoli asiassa oli se, että terassipöytää oli vaikea käyttää mihinkään muuhun - ellei sitten ensin siivonnut jälkiä. Otimme mosaiikkivälineet mukaan myös vuokramökille, joka rannassa olevassa grillikatoksessa oli laineiden liplatuksessa mukava upota omaan työhönsä.Kohta koittaa aika villiviinin varjossa toteuttaa talvella muhineet aiheet. Haaveena on myös, että itse valaisin betonista pohjan mosaiikkityölle... Ehkä jo ensi kesänä!
Kesäkivi: Löysin kiven mökkirannasta ja se sai uuden pinnan. Tässä vielä ennen viimeistä kiillotusta.
Alla ensimmäinen työni, käyttömosaiikkia. Ylempi vielä ilman saumausta ja sen alla tarjotin jo käytössä. Tuolle on mukava kattaa kesäkahvit ja kiikuttaa ne terassille.
Kesäkivi: Löysin kiven mökkirannasta ja se sai uuden pinnan. Tässä vielä ennen viimeistä kiillotusta.
Alla ensimmäinen työni, käyttömosaiikkia. Ylempi vielä ilman saumausta ja sen alla tarjotin jo käytössä. Tuolle on mukava kattaa kesäkahvit ja kiikuttaa ne terassille.


