Innostuin tänään viime kesäisen turhautumisen johdosta tosi toimiin. Kukkapenkkini tuntui suurelta osin kasvavan pelkkää juolaheinää tai sen tapaista. Vanha kasvit mm. malva, palava rakkaus, iso maksaruoho, samoin viime kesänä istuttamani pioni saivat pysyä paikoillaan, sillä niiden asuinpaikat eivät rikkakasvia kiinnostaneet. Muuten uudistin penkin kokonaan... Mutta... parin lapioniskun jälkeen alkoi kaduttaa. Maassa möyri onnellisen näköisiä, pulskia kastematoja mitä muhevimmassa ja hyväntuoksuisessa maassa. Niin hyväntuoksuisessa, että nuuhkin sitä itsekin ekstaasissa - tuon tuoksun kun saisi talveksi purkkiin. Ja mitä olin tekemässä... tuhoamassa tätä onnellisten matojen kotia!
Mutta,mutta... kukkapenkin on kai tarkoitus tuottaa myös iloa hoitajalleen. Niinpä jatkoin lapiointia, juurten kiskomista, möyhimistä toiveenani saada penkistä myös kukkiva sellainen. Hus tukahduttavat rikkaruohot! Lupasin madoille hankkia heille kosolti hyvää syötävää mm.ruohonleikkuujätteet annan heidän kotinsa katoksi... Toivon, että se riittää!
Ja yllä oleva kuva, se ei ole kyseisestä penkistä. Viime syksynä istuttamani tulppaaninsipulit ovat kuin ovatkin selvinneet kovasta talvesta.
Kauniisti kirjoitat! Oli kiva lukea, että kastemadoillekin kävi lopulta hyvin... : )
VastaaPoista