Tervetuloa, 2011 !

Niin se vuosi sitten vaihtui, kovin rauhallisissa merkeissä meillä. Olimme miehen kanssa aivan kahdestaan. Mieheni kärsi päänsärystä, joten hän meni nukkumaan ennen vuoden vaihdetta, valvoin uuden vuoden tuloa siis eläinten ja television seurassa ikkunasta naapuruston paukkuja katsellen. Ihan hyvin se vuosi niinkin vaihtui!

Illan mittaan tein nostalgiamatkan vuoteen 2010 kuvia koneelta selaten. Kovin vaiherikas vuosi, mahtui niin raskaita asioita kuin iloisia perhetapahtumiakin. Omalla kohdalla raskain kausi sattui kevääseen, työelämässä tapahtunut burnout piti siitä huolen. Niin synkkää kuin se olikin, olen silti varmaan tällä hetkellä pitemmällä omien rajojen tuntemisessa kuin vuosi sitten, joskus niitä rajoja pitää näköjään löytää tuskallista reittiä - en sittenkään veny ihan kaikkeen. Ein sanomaan oppiminen on ollut minulle vaikeaa ja hankalaa se on edelleenkin "no, kyllä minä tämän vielä jaksan...ja tämänkin...". Turmiollinen tie. Tiedän nyt kuitenkin seurata niitä selviä merkkejä, jotka olisi pitänyt huomata jo viime keväänäkin, olen luvannut itselleni himmata tahtia, kun niitä alkaa ilmaantua. Positiivinen asia oli burn outista sekin, että tämä blogi syntyi, vaikkei se burn out-tunnelmien läpikäymiseen syntynytkään. Tarvitsin jotain, joka vie ajatukset muualle. Parhaimmillaan tämä onkin sitä, muutaman flow-kokemuksenkin olen blogin parissa kokenut :). Mukava tapa dokumentoida elämää, ihanaa saada myös kommentteja muilta. Muiden kommentit saa blogin hengittämään, sitä ei tapahtuisi, jos kirjoittaisin päiväkirjaa vain itselleni.

Huolta viime vuonna aiheutti poikani jalkojen kunto ja leikkaukset, joiden kiireellisyys todettiin kevään korvalla myös. Siinäkin mielessä tämä vuosi alkaa edistyneemmässä tilassa, jalat saivat diagnoosin ja niiden eteen on tehty paljon. Vielä pitää paljon tehdä kevään mittaan, kova kuntoutus edessä, mutta kesään mennessä pitäisi tilanteen olla jo hyvä. Jotenkin haluan poikani sinnikkyyden palkita, vielä en tiedä, miten.

Ihania asioita viime vuodessa oli uuden perheen jäsenen tulo perheeseemme - haimme koiranpennun ruotsinmaalta. Vaikka eläimet ovat olleet aina tärkeitä, en osannut kuvitella, miten paljon iloa tuo pentu toi tullessaan. Huolta ja vaivaakin siitä on, paljon töitäkin, että oppisi "ihmisten ilmoille", mutta sen tuoma ilo on moninkertainen. Koko perheelle. Kissat saattavat toisinaan olla ehkä eri mieltä, varsinkin tuo vanhin niistä kertoo aika ajoin pennulle, kuka on pomo. Ja ymmärtäähän sen, että vanha kissaherra ei aina jaksa katsoa nuoruuden intoa pirskuvaa pentua, vaan kertoo rajansa. Pentu väistää.

Toinen iso ilon aihe oli, että minusta tuli täti, seitsemännen kerran. Ihanaa, kun riittää paapottavia, mummiksi kun en vielä varmaankaan pääse, sitä pitää jaksaa odotella vielä muutamia vuosia. Ensin minusta tulee varmaan mummipuoli bonuslasteni kautta ja sitten vasta ihan kokomummi. Näin toivottavasti :).

Toivotan vuoden 2011 tervetulleeksi ja toivotan kaikille

Antoisaa Uutta Vuotta 2011!

Kurkistetaan uuden vuoden myötä avautuneen oven luomiin mahdollisuuksiin yhtä uteliaana kuin kaksi meidän kissaherroista tässä.