Aurinkoinen tunnustus!

Sain tässä viikolla Rakkauden talon Paulalta ihanasti ilostuttavan tunnustuksen, siihen liittyen vastailen nyt ensin muutamiin kysymyksiin.

1. Suosikkiväri: Riippuu vähän vuoden ajasta: kesällä turkoosi, syksyllä viinin- ja marjapuuronpunainen, talvella joulunpunainen ja keväällä tuoreen lehden vihreä.

2. Suosikkieläin: Koira vai kissa ... sitäpä en pystykään ratkaisemaan..
  
3. Suosikkinumero: 7 

4. Suosikki alkoholiton juoma: Kivennäisvedet, pelkkä kylmä vesikin käy.
       

5. Facebook vai Twitter: Facebook

6. Intohimoni: Suklaan syönti!

7. Saada vai antaa lahja? Antaa

8. Suosikkikuvio: Sydän       

9. Suosikkiviikonpäivä: Lauantai

10. Suosikkikukka: Tämä on vaikea...hortensia, pioni, kissankello...

Tämä pitäisi jakaa eteenpäin kymmenelle blogistille, jotka tuovat päivänpaistetta arkeeni...Jätän tällä kerralla sen jakamatta, sillä arkea valostuttavia blogisteja olette kaikki! Vaikka aina ei aiheet yhtä auringonpaistetta olisikaan, niin jakamista ja kohtalotoveruutta sekä sympatiaa löytyy blogien maailmasta paljon - se, jos mikä on arkea kannatteleva ja valaiseva asia! Ja miten monet naurut olen blogien äärellä nauranut, itsekseni hihitellyt, viihtynyt juttujen äärellä, inspiroitunut... Siis kiitos teille, jotka arkeanne ruoditte, ajatuksianne jaatte sanoin ja kuvin!

Tämä viikonloppu on ollut varsin tapahtumarikas. Hain äitini junalta meille perjantaina heti töistä päästyäni. Sisareni tyttärineen tuli viimeisen työpäiväni kunniaksi leipomiensa vaniljapullien kanssa iltakylään melkein samalla oven avauksella, kun itse kotiuduimme. Iltaa vietimme iloisesti turisten ja kesäillan leppeydestä nauttien.

Eilen suuntasimme Hämeenlinnaan keskiaikamarkkinoille, tämä oli meille kolmas kerta. Siellä paikan päällä taisi vierähtää peräti kuusi tuntia, nähtävää ja koettavaa riitti, syömingeistä puhumattakaan :). Tapahtuma on tutustumisen arvoinen, hyvin järjestetty tapahtuma, jossa ei ole markkinoille tyypillisiä rihkamamyyjiä lainkaan. Alue on myös aidattu, joten paikalla on vain sinne oikeasti halunneita ihmisiä. Se rauhoittaa kummasti markkina-aluetta, satunnainen läpikulku jää pois eikä häiriköitä ole. Oman viehätyksensä antaa tietenkin historiallinen miljöö - Hämeen linna ja sen puisto virittää kävijän keskiaika-taajuudelle. Ja ne asut - niissä riittää ihasteltavaa. Myös monet kävijät, tyttäreni mukaan lukien, pukeutuvat aikakauden asuihin. Haaveilen itsekin tekeväni sellaisen itselleni vielä joskus. Alueella myös asutaan noiden päivien aikana, monet siellä töissä olevat ovat pystyttäneet asumuksensa alueen laitamille, keskiaikaiseen tyyliin tietenkin. Paikalla on kokonaisia perhekuntia, perheen pienimmilläkin vaatteet ovat asiaankuuluvat. He laittavat ruokansa avotulella ja elävät perhe-elämää - kaiken markkinahälyn keskellä. Lapsiakaan ei ole unohdettu, heille on aivan omaa ohjelmaansa sekä iso leikkipuistoalue alueen laidalla. Ensi vuonna taas uudestaan!

Tänään aamusta kävin äitini kanssa metsässä, vielä riittää mustikoita poimittavaksi ja puolukatkin alkavat olla kohta kypsiä, niistä osa aivan valtavan kokoisia! Tatit puskevat myös esiin sammalen seasta. Metsä on ihmiselle hyväksi - paitsi kuntoa ja happea, metsä tarjoaa tällä hetkellä myös ilmaista väri - ja aromaterapiaa! Harmi, kun kamera jäi kotiin. 

Metsästä kotiuduttuamme kävelimme tallille seuraamaan tyttäreni ensiesiintymistä koulukisoissa. Hienosti hän tsemppasi, alkavasta flunssasta huolimatta. Kotiin tuli haileasilmäinen tyttö, silmistä näki, ettei tyttö ollut ihan kunnossa. Kuumemittari osoitti saman, minkä päälle jo näkikin - kipeänä on. Toivottavasti hän tervehtyy viikon aikana emmekä me muut saa tautia kiusaksemme, viikon päästä kun juhlitaan tämän neitosen rippijuhlia. Huomenna, mutta onneksi vasta huomenna alkaa tämän äidin tsemppiviikko siivouksineen ja leipomisineen, vieraita on näillä näkymin tulossa lähemmäs viisikymmentä, lapset mukaan lukien. Aion silti myös nautiskella, sillä olenhan myös Lomalla :)!

Tyttäreni itse tekemässään keskiaika-asussa.