Sivistyksessäni on aukko, sillä en tiedä, mikä puu tässä on. Minusta se on keijunmekkopuu. Keijut ovat vihreät lehväkruununsa ja yökasteesta kastuneet mekkonsa ripustaneet oksille kuivumaan. Nukkunevat uniaan jossain katseilta piilossa. Jos kuuntelisi tarkkaan, saattaisi kuulla keijun unisen tuhinan.
Ah, miten hurmaava mielikuva!! Näen jo keijujen värisyttelevän siipiään...
VastaaPoistaMyös äitienpäiväpostauksesi koskettaa.
Varpusista puhumattakaan!
Kevät on kaunis!
Kiitos kommenteistasi!
VastaaPoistaKevät on tosiaankin kaunis ja saa ihmisissä aikaan kaikenlaista onnellista höperehtimistä :).
Aivan ihana, ajatukset mukaan tempaava ajatus keijumekoista. Kiitos.
VastaaPoista:), toivon, ettei kukaan koskaan kerro minulle puun oikeaa nimeä, luulen, että sen taika raukeaisi...
VastaaPoistaKiva, kun jätit kommentin ja tervetuloa uudelleenkin :).
http://www.youtube.com/watch?v=gVppceNO7uE&feature=player_embedded#at=28
VastaaPoistaHei!
VastaaPoistaNyt pääsin sivuillesi! Ihanaa luettavaa! Aika vierähtää kun näitä lukee! Jo aiemmin arvasin sinun pitävän blogia, mutta nimesi kautta ei auennutkaan linkkiä. Nyt se avautui!
Terveisiä sille pullia paistavalle miehellesi! Ihanat kuvat myös teidän koirulista. Se taisi olla pieni viime kesänä kun meillä kävitte.
Hei Mama... kiva, kun tulit :). Onpa hassua, jos aiemmista kommenteistani blogissasi ei linkki auennut, laitoin kyllä blogiosoitteen sisäänkirjautuessani sille kuuluvalle riville... Ehkä oon sitten tehnyt jonkin virheen - tai systeemi on tehnyt.
VastaaPoistaKoira taisi olla nelikuinen niihin aikoihin, kun teillä vierailtiin. Terveiset menevät perille pullanpaistajalle :).
Ja - tervetuloa uudelleen :))). Terveisiä pappilan isännällekin!
Helena, olipa ihanankaunis kappale Chisulta tuon linkin takana... En ollut ennen kuullutkaan. Luulen, että tulen kuuntelemaan sitä toistekin...
VastaaPoista