Tsipi ja Tsöpi ovatkin olleet kiireisiä viime päivinä. Pari juttua aiemmin mainitsin niiden rakennustouhuista, enpä arvannut, että he rakensivatkin pesänsä meidän räystäälle, tai jonnekin katon uumeniin. Siellä ne nytkin istuvat räystään reunalla, mutta vain hetken, sillä äänekäs sirkutus ajaa ne töihin - nälkäinen katras vaatii ruokaa, nyt heti! Iltaa kohti tahti näyttää vain kiihtyvän, pitkä yö edessä, poikien pitää saada vatsat täyteen. Viikko sitten sirkutus oli vain pientä, hädin tuskin kuuluvaa piiputusta. Vaan nyt ovat pojat jo kasvaneet, ääni kuulostaa jo ihan oikealta varpusen ääneltä. Kohta saadaan varmaan seurata niiden lentoharjoittelua, yritän olla harmistumatta siinä vaiheessa niiden mahdollisista jätöksistä, niin paljon niiden touhujen seuraaminen omalta lempipaikaltani on katkaissut aivojeni hektistä ryntäilyä.
Lupaan istahtaa niitä katselemaan alkavalla viikollakin.
( Mutta kuka kuuraisi nuo räystäät...? )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kivaa kommenttia