maanantai 30. tammikuuta 2012

Mukana vuodesta 1998

Mukanani on lompakossa kulkenut pieni lappunen vuodesta 1998. Vähän jo kärsinyt ulkoasultaan, mutta aina se muuttaa uuteen kukkaroon asumaan. Olen saanut sen ihanalta ystävältäni, jolla on ollut taito laittaa osuvia viestejä juuri oikeaan aikaan. Tähän muumitarinaan palaan aina silloin tällöin ja aina se aukeaa uudella tavalla. 
Muumiviisautta.


- Mahtaa olla ihanaa pitää kylmästä vedestä.
- Se on parasta mitä tiedän, Hemuli sanoi säteillen. Se ajaa tiehensä kaikki tarpeettomat ajatukset ja mielikuvat. Usko minua, mikään ei ole niin vaarallista kuin sisässä istuminen.
- Niinkö? sanoi Muumipeikko.
- Niin. Silloin saa helposti kaikenlaisia aatteita.





lauantai 28. tammikuuta 2012

Idolien aika

Tyttöni on siinä iässä. Iässä, jossa ihastutaan etäisiin ja saavuttamattomiin. Idoleihin. Jotenkin herkkää ja koskettavaa aikaa, suloista seurattavaa. Taannoin hän sai lentokentältä puhelinsoiton toiselta näistä idoleistaan. Ystävänsä oli mennyt kentälle kytikselle, oli saanut tietoonsa, että pojat ovat kuvauskeikalla Suomessa. Odottaminen palkittiin, pojat karkasivat turvamiehiltään pienen faniryhmän luo ja ystävä sai toisen näistä soittamaan tytölleni...Portaat kolisten hän tuli alas huoneestaan, hehkui intoa..."äitiiii... mä en usko tätä, mä puhuin J:n kanssa puhelimessa...en mä paljon ymmärtänyt, mitä se sanoi, mutta...". Niin söpöä, kaikessa viattomuudessaan.
Tämä viikonloppu on yksi hänen unelmiensa täyttymys -pitkään suunniteltu ja hartaasti odotettu. Hän pääsee "poikien" kolmelle keikalle. Yksi täällä Suomessa, kaksi Virossa. Tämä on ylipäänsä ensimmäinen kerta, kun hän pääsee minkään bändin keikalle. Viroon lähtee pari vanhempaa mukaan, Helsingin keikalle menevät porukalla, yhden tytön aikuinen isosisko mukanaan. Ja minä-äiti haen tytön tietenkin konsertin jälkeen turvallisesti kotiin. Tytöt lähtivät jo aamulla kentälle irlantilaisia fanityttöjä vastaan ja kuinka ollakaan, törmäsivät siellä myös näihin idolipoikiin, heidän lentonsa tuli kentälle samoihin aikoihin. Sain viestin tytöltä "Matkalla Helsinkiin. Jedit tuli ja meni ja sain kuvat niitten kaa ja nimmarin J:lta. Tää on hullua ja outoa! "... Minutkin huolitaan mukaan tähän tytön ensimmäiseen tämänlaatuiseen elämykseen... Olen otettu...
Siellä he nyt ovat odottaneet puolipäivästä lähtien, jonottavat pakkasessa saadakseen hyvät paikat...mukaan pakkasi evästä, termariin teetä, lämpimiä vaatteita. Pikkuiseni kasvaa isoksi.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Presidentiaadi

Aika presidentistä presidenttiin. Sellaisen matkan tein tänään ajatuksissani. Totesin äänestämään lähtiessämme miehelleni, että viime presidentinvaalien aikaan emme vielä olleet toisiamme tavanneet. Miten paljon on elämässä tapahtunut Tarja Halosen toisella presidenttikaudella. Mitä meille kuuluu kuuden vuoden päästä, kun vaalit pidetään seuraavan kerran... silloin saavat molemmat lapsenikin jo äänestää, itse olen päässyt juuri viidenkympin ikäpyykin toiselle puolelle, mieheni jo pari vuotta aikaisemmin... tällaisia ajatuksia mietimme äänestämään kävellessämme. Rajapyykkejä nämäkin.


 Yhtä ei kauheasti kiinnosta maalliset asiat eikä presidenttipelit... se vain nauttii talvesta!


Middag!

Esittelen teille uuden ihastuksen kohteeni - Middagin. Se on pääkaupunkiseudulla ( pientä lisämaksua vastaan lähetyksen voi saada myös kehyskuntiin) toimiva ruokapalvelu, joka toinen viikko on mahdollisuus netin kautta tilata ruokalista neljälle joko kolmeksi tai viideksi päiväksi. He toimittavat tarvittavat ruoka-aineet resepteineen ovelle alkuviikosta, riippuen siitä, onko valinnut kolmen vai viiden päivän ruokakassin. Parasta tässä ruokatoimittajassa on se, että suurin osa tuotteista on luomua ja/tai lähellä tuotettua ruokaa. Viime viikolla saadussa kassissa ei-luomua oli vain haukimuffinsseihin käytettävä hauki,( sanotaanko kalasta koskaan, että se olisi luomua, vaikka se olisi luonnonvesistä kotoisin? ), Middagin keittiössa valmistettu rakuunamajoneesi ja alumiiniset muffinsifoliovuoat. Reseptit eivät ole monimutkaisia, keskimäärin niiden laittoon menee puolisen tuntia, joskus jopa vähemmänkin. Minua piristää se, että ruoat ovat taatusti erilaisia, kuin ne, mitä meillä normaali arkena tarjotaan - maa-artisokkakeittoa mustatorvisienillä, haukimuffinseja rakuunakastikkeella... kuulostaa vaikealta ja hidastekoiselta, mutta eivät sitä ole. Teinitkin ovat mukisematta syöneet kaikkea - tätä toista tilaamaani viikkoa jopa jo odottivat. Ja niin odotin minäkin.
On aivan IHANAA, että viikon ruokalistan on suunnitellut ja koonnut joku muu kuin minä. Tuotteet ovat olleet aivan ensiluokkaisia laadultaan, niistä tekee ruokaa iloisin mielin ja hyvällä omallatunnolla! Ilahtunut olen ollut siitä, että kotimaisia juureksia on ollut tarjolla - nuo kotimaassa kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit ja muut kun eivät ole mitenkään ekologinen vaihtoehto ( ehkä kerron jossain vaiheessa jutun mun "ekologisesta heräämisestäni" :)  ), lentotomaateistakin jää pienempi hillijalanjälki. Juurekset ovat turhan halveksittuja - ihanaa, että niiden profiilia nostetaan.
Hinta saattaa jonkun mielestä olla korkea - 99 euroa viiden päivän ruoat, tutustumisviikko oli 90 €. Minä maksan sen mielelläni. Näin juuri tutkimuksen, jossa oli tutkittu, montako tuntia keskimäärin perheellä menee viikosta ruokaostosten suunnitteluun ja kaupassa käyntiin. Keskimäärin reilu viisi tuntia. Ihan ilman kaupassa käyntiä nytkään ei selviä, normi aamupala-,välipala- ja iltapala ostokset on hoidettava. Vaikka ruokalistalla on aina joku kasvislisäke, salaattiaineita ei ole ollut usein, eli jos haluaa salaattia joka ruoalla, niin sellaiset pitää itse hankkia. Koska kyseessä on meillä arki-iltaruoka, en välttämättä kaipaa salaattilisäkettä noiden muiden kasvisten lisäksi.
Säästynyt aika, uusien ruokien kokeilumahdollisuus, luomun, lähiruoan ja kotimaisen yritteliäisyyden tukeminen sekä se, että näillä viikoilla ei tule turvauduttua arkiväsyneenä valmisruokiin - se on tässä parasta! Aion jatkaa palvelun käyttämistä, tavoitteena on, että edes kerran kuukaudessa saan tällaisen "helpon" viikon itselleni. Suosittelen!

perjantai 13. tammikuuta 2012

Heikkona...



... kukkiin!

Tässä sinulle kimppu,
hyvää viikonloppua, ystäväni!


maanantai 9. tammikuuta 2012

Mitä opin tänään?


"Jos sinun pitää syödä norsu, 
syö se pala kerrallaan"


Näillä sanoilla evästi meidän opettaja tänään meitä tämän vuoden opetussuunnitelman nähtyämme. Aion muistaa tämän muulloinkin, siksi se pääsi tännekin.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Mä oon siis tosi DITHÖÖMIND (determined)!

...sanokaa tämä ääneen, älkää unohtako hesalaista ässää tuossa "siis" sanassa. Tällä tavalla tuumasi eilen Helsingin keskustassa nuori, alta kakskymppinen neitonen toiselle takanani liikennevaloissa. Tämä täti-ihminen hieman hihitteli huppunsa sisällä tuolle nuoren mahtipontiselle, kansainvälisyyttä tavoittelevalle lausahdukselle. Katsoin sanakirjasta, mitä kaikkea sana pitää sisällään, minulle se kertoi päättäväisyydestä. Lujaluontoinen, tarmokas, hellittämätön, luja, epäröimätön... siis tosi päättäväinen! Sellainen minunkin pitäisi olla ja olen etsiskellyt sitä itsestäni tällä viikolla, viime viikon kun annoin mennä vaan, päättömästi. Ystävääni lainaten, söin varastoon, join kahvia pannukaupalla varastoon, istuin ( jos sitä asentoa voi istumiseksi sanoa) sohvalla varastoon, tuumailin varastoon. Hetkittäin olen tällä viikolla onnistunut olemaan päättäväinen...kunnes piparitalon nurkka lipaston päällä, jämäsuklaa teinin huoneessa, herkkujuustopaketti jääkaapissa ( jopa piparitaikina pakastimessa) tulee vastaan - silloin käteni, minulta kysymättä, hamuaa herkkuja ja pistää niitä suuhuni. Tajuan tapahtuneen, kun olen täydessä vaudissa (eli siis vahinko on jo tapahtunut), annan mennä ja siirrän päättäväisyyden herkutteluputken katkaisemisesta huomiseen.

Päättäväinen olen onnistunut olemaan ihan pikkuisen kuitenkin. Olen alkanut siirtää lomaminää arkeen laittamalla herätyskellon soimaan aamulla, tänään jo kahdeksalta, unirytmi vaihtuu pikkuhiljaa arkiseen. Se on ollut varsin kummallinen loman aikana. Vaikka olen mennyt nukkumaan ihan kohtuu ajoissakin toisinaan, herään aamuyöllä pariksi tunniksi valvomaan ja sitten nukun aamulla senkin edestä. Mutta nyt toivottavasti tulee muutos, kun heräänkin aikaisin.
Kasvibiologian portfolion viimeistelyn otin työn alle toissa päivänä, tänään pitäisi jatkaa. Kampaajalla kävin kohentamassa hiuskuontaloa, enkä malttanut enää olla kurkistamatta ohikulkiessani alennusmyyntejä, -70% alkaa olla jo houkutteleva ale, eihän silloin voi enää kulkea liikkeiden ohi? Kaupunkiin lähtiessä jouduin toteamaan tämän totaalisen lomailun saldon... sohvakuosivaatteisiin tottuneen jalat ja vyötärö alkoivat kiljua apua, kun tajusivat, että olin tunkemassa niitä farkkuihin... "me ei mahduta näihin...et voi olla tosissas...täällä tukehtuu..!!!." Onni on, että arki alkaa, farkut ovat hyvä mittari sille, milloin on syytä ottaa niskalenkki kaikenlaisesta herkuttelusta. Arki tarjoaa hyvän selkärangan niskalenkille. Mitenkäs tämä jutustelu taas eksyi herkutteluun... nyt en voi edes sanoa, että "siitä puhe, mistä puute..."

Pisteitä annan itselleni siitä, että olen tämän loman aikana käynyt kuitenkin kävelylenkeillä joitakin kertoja, pari kertaa jopa pitkällä sellaisella. Miinusta siitä, etten ole ollut niin päättäväinen, että olisin myös vesisateella saanut itseni lenkille. Vettähän on satanut aika paljon...

Päättäväisyyttä kohti, satoi tai paistoi! 

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Hyvää huomenta, Uusi Vuosi!

... sillä nythän on sinun aamusi vielä, vaikka ajallisesti onkin vuoden ensimmäisen päivän ilta. Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi, mutta sallithan, että hiukan muistelen mennyttä vuotta. Älä pahastu, sillä ilman sitä ei sinuakaan olisi. Lupaan, että muistelen sinua sitten vuoden päästä ihan samalla tavalla... mietin yhteisiä ilon aiheita, hupsuja hetkiä, vaiheita, ylä- ja alamäkiä, maisemia ja mietteitä.

Vuoteen 2011 mahtui monenlaista, iloa ja surua, suuria muutoksia, mutta myös vakautta. Juhlimme siskoni nelikymppisiä tammikuussa ja äitini 70-vuotis juhlia maaliskuussa, niitä peräti kahden päivän verran. Ihania ja iloisia juhlia ne olivatkin, haluaisin niin julkaista kuvia noista juhlista, mutta olen blogini alkuaikoina päättänyt, että tunnistettavia kuvia en rakkaistani tänne laittaisi...yritän pitää siitä kiinni, vaikka houkutus olisikin suuri esitellä heitä kaikille, ylpeänä, kuinkas muuten...nämä ovat rakkaitani! Juhlimme myös ihanaisen Puolukkaiseni rippijuhlia elokuun lopussa. Samana päivänä saimme kuulla suloisen isoäitini poismenosta, jäähyväisiä hänelle jätimme syyskuussa, kauneimmassa mahdollisessa syyssäässä. Kaipaus kulkee mukana ja samalla kiitollisuus siitä, että hän sai elää pitkän ja terveen elämän.

Matkustella saimme myös, Maltaa reissasimme ristiin rastiin viikon ajan lokakuun puolivälissä. Saimme viettää lomamme oikein leppeässä säässä, päivän ja yön lämpötila ei juuri eronnut toisistaan, ihana suomalaisen kesän lämpötila! Se matka kyllä ansaitsisi ihan oman postauksensa, mutta taitaa jäädä haaveeksi...

Suuri muutos oli elämääni tulossa, siitä minulla ei ollut aavistustakaan vielä vuosi sitten. Mutta niinkuin usein elämässä, huomaat yhtäkkiä olevasi muutosrytinässä... yksi asia johtaa toiseen ja tämä kolmanteen. Toki sitä olin hautonut jo pitkään jossain alitajunnassa ja välillä tietoisestikin. Se, että se oli niin kirkkaana edessäni yhtäkkiä - se oli Yllätys. Sen jälkeen en enää yhtään miettinyt, päätin, että tuota ovea kolkutan ja jos se avautuu, astun siitä sisälle. Onneksi oli muutamia kuukausia aikaa sopeuttaa itseni ajatukseen opiskelijastatuksesta ja puutarhuriudesta- en halunnut hätiköidä. Nyt mietin, että mitenkäs minä en sitä heti keksinyt... minulla ei ollut käynyt mielessäkään puutarhurin ammatti, vaikka siinä yhdistyvät monet minulle läheiset asiat. Eräänä päivänä hautomistyö vaan oli kristallisoitunut ja Puutarhuri putkahti sisältäni. En ole tätä valintaa katunut, vaikka pieniä Pumpuloitani välillä ikävä onkin... aivan uusi, upea maailma on eteeni avautunut. Ehkei aivan uusi sentään, sillä onhan puutarha ja luonto kiehtonut minua ennenkin, mutta sen monipuolisuus ja luonnon ihmeellisyys on saanut uuden ulottuvuuden ja se pistää välillä haukkomaan henkeä. Ihania uusia ystävyyksiä ja ihmisiä on tämä muutos myös tuonut elämääni, kiitos heistä!

Yllätyksen tuo mennyt vuosi tarjosi vielä viime metreillä, joulu aaton aattona hammaspesulla pojan kanssa huomasin, että minun ja hänen silmät eivät ole enää samalla tasolla... hän katseli minua korkeammalta. Peili todisti saman asian, hän oli mennyt puolella sentillä ohi - ja voi miten nuori mies kasvoi silmissä pari senttiä lisää henkisesti, sitä hän oli odottanut. Pari viikkoa aikaisemmin hän oli ollut vielä sentin lyhyempi. Olen nyt siis pikkuäiti. Toki osasin uumoilla, että tämä talvi sen toisi tullessaan, välimatka meidän päälakien välillä alkoi lyhetä silmissä. Joskus hämmennyn, että kuka tuo pitkä nuori mies on meidän keittiössä... tai niinkuin eräänä iltana sohvalla kirjaa lukiessa ajattelin, että kenen vieraan teinipojan tumma ääni kuuluu poikani huoneesta... onko hänellä vieras? Sitten tajusin, että se onkin oma poikani, joka puhuu puhelimessa. Tämä muutos hänen äänessään oli tapahtunut yhdessä yössä -muutos pikkupojan äänestä teinipojan ääneksi. Siinä piti äidin jälleen järjestellä sisäisiä palikoitaan uuteen järjestykseen. Huomaan tekeväni samalla kiusallisella tavalla, kuin aikuiset minun teiniaikanani tekivät. Juuri niinkuin ajattelin, etten koskaan tekisi omilleni... "Katsokaa, Poika on kasvanut minusta ohi" sanon ylpeänä vieraille... Ja poika katsoo minua,"voi äiti, älä viitti, vähänkö oot nolo..." Silti, jokin pojan huulilla häivähtävässä hymyssä kertoo tyytyväisyydestä. Poikani, minä vaan olen sinusta niin ylpeä, pakahtumiseen asti. Vaikka kasvusi tekeekin kipeää minussa, silti.

Niin, Vuosi 2012, tässä sinulle vähän pohjustusta siitä, missä mennään... toivon, että meistä tulee hyviä ystäviä ja voin muistella meitä hyvillä mielin vuoden päästä. Lupaan pitää sinusta hyvää huolta, toivottavasti nautit matkasta - minä ainakin yritän parhaani!



Uuden vuoden vietimme kahdestaan mieheni kanssa, 
juustojen ja punaviinin kera.



Uteliasta ja Rohkeaa 
Uutta Vuotta 2012
teille kaikille,

joiden vierailuista blogini saa nauttia!