keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Pennun kanssa pienin askelin

Perheessämme on uusi jäsen. Tuhkapilven ilmaannuttua taivaalle haimme pennun lopulta laivalla naapurimaasta. Viime viikko, reilukin, on siis mennyt pennun kanssa tutustellessa puolin ja toisin. Pieniä käytösalkeitakin on opeteltu. On kuin vauva olisi taloon tullut, lähtemiset pitää miettiä ihan suihkuun menemisestä alkaen, yksin kun ei vielä voi jättää. Keskusteluissa hänen tekemisiään pohditaan vähän väliä.. Tuliko siltä kakka/pissa... Joko se on saanut ruokaa, miten se söi... pitäiskö laittaa iltavelli... miten meni yö... näitä kysymyksiä meillä kuulee päivittäin ja välillä kovasti huvitumme mieheni kanssa. Muistumia omien lastemme vauva-ajoilta.
Tuossa se nyt nukkuu jaloissa. Voi, kun se on suloinen.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Jännittää...

Jännittää... Tämä on kaikki niin uutta. Jotain tuttuakin... Olen joskus yrittänyt pitää päiväkirjaa - kovin laihoiksi ovat päiväkirjani jääneet. Muutaman päivän innokasta raportointia, sitten yhä harvemmin, kunnes alkaa nolottaa - enpä sitten saanutkaan pidettyä kirjaa päivien kulusta, päässä juoksevista ajatuksista. En tiedä, mihin hyvät yritykset ovat kaatuneet. Ehkä odotukset ovat olleet alunperin jo liian kovat - jotta päiväkirja toimisi, sitä PITÄÄ pitää joka päivä ja jos ei pidä... hyi,hyi! Miten niin pitää? Kuka on ihminen, joka pakon sanelemana joka päivä tuottaa tekstiä omasta elämästään... Ehkä heitäkin on, mutta minulle se ei taida sopia.
Toivon itselleni armollisuutta tämän suhteen, kirjoitan tänne silloin, kun on sellainen fiilis. Enkä koe syyllisyyttä siitä, jos tämä parin jutun jälkeen tyrehtyisikin - tulipahan koettua :).

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Miksi eteinen?

Eteinen, aula, porstua -läpikulkupaikka? Paikka, johon kengät,laukut, takit, nyssykät lasketaan käsistä ennenkuin astutaan sisemmälle, oikeaan kotiin. Aliarvostettu paikka?
Kuitenkin -eteisessä tervehditään, kohdataan, syleillään, lähdetään, hyvästellään, aistitaan kodin henki. Toisinaan synkkä pilvi laskeutuu jo eteisessä tulijan niskaan, toisinaan tuoksuu pulla ja pusut porstuaan asti.
Eteinen on kodin ensimmäinen paikka. Myös sydämen, sisimmän - luin jostain hienon nimenkin sille, atrium. Eteisessä piilee mahdollisuus - kynnys on ylitetty.