perjantai 25. maaliskuuta 2011

Pala kakkua...


...tai kaksi alkavan viikonlopun kunniaksi! Kas tässä, olen leikannut sinulle jo palan!


 Viime viikonlopun synttärijuhlat olivat yhtä ihanat kuin 15-vuotias Päivänkakkaraiseni, Puolukkaiseni. Läheisiä ympärillä, iloista porinaa, naurua, onnea.


 Lumisateen keskelle vähän keväistä vihreää. Usein on näiden synttäreiden aikaan ollut maa jo paljas ja vihreä.
Eivätkös coctailtikut olekin sotilaallisessa järjestyksessä? Tämä kuvaa tytärtäni hyvin, ei sitä, että hän olisi pedantti järjestyksen ihminen, vaan sitä, että hänellä riittää kärsivällisyyttä asetella tikut tikkusuoriin riveihin.



Kevätmielistä viikonloppua kaikille!




lauantai 19. maaliskuuta 2011

Kivan päivä ilta


Keskiviikkoisin meillä on mieheni kanssa ollut suhteen alkuajoista lähtien tapana tehdä illalla jotain ihan kahdestaan. Ainoastaan pari kertaa on jäänyt väliin, sairastumisen tai ylivoimaisen väsyn takia. Aina se ei ole kovin kummoista tekemistä, kaupassa käyntiä tai kävelemäään lähtemistä. Vaan joskus teemme jotain ekstraa, niinkuin tällä viikolla. Usein käy niin, että toinen sanoo, että olisipa kiva käydä tuollakin... ja sitten tuumaamme, että teemme sen keskiviikkona - meillähän on ihan oma päivä sitä varten :). Monta kivaa näyttelyä on tullut katsottua, teatterista ja konsertista nautittua, uutta kahvilaa testattua - ihan vaan siksi, että kalenterissa on aina päivä, jolloin voimme sen tehdä. Sille päivälle ei varata mitään muuta, ellei ole pakko. 
Tänä keskiviikkona teimme siis seuraavaa...


Kävimme Hesarin teejutun innoittamana Krullassa teellä, intohimoisia teenjuojia kun olemme. (Tosin, kahvia kuluu ihan yhtä suurella innolla.).





Minä join vihreää jasmiini teetä herrain suklaakakun kera, mieheni oolongia croissantilla. Ihanalta maistui, kauniista kupeista, hyvässä seurassa. Sieltä jatkoimme Sinebrychoffin taidemuseoon katselemaan C-G Hagströmin valokuvanäyttelyä ja siinä sivussa muitakin näyttelyitä.




Otin kameran mukaan, ajatuksena kuvata auringonpaisteessa kylpevää kaupunkia, kuinkas kävi? Kuvasin kaupunkia iltavalaistuksessa, tässä muutama otos. Kameran etsimen läpi katsottuna kaupunki näytti kiehtovalta.
Mukanani olleen paparazzin vahingonlaukaus todisti minunkin olleen mukana...


 Ei mutta nyt ... hus pois koneelta ja tekemään huomisia synttäreitä... Päivänkakkaraiseni täytti eilen 15-vuotta... minun vauvani!
Huomenna juhlistamme sitä ja itse nostan maljan omalle 15-vuotiselle uralleni äitinä.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Meditaatiota







Ole minulle, Jumala,
se mitä olen vailla.
Uneni läpi katsele
rakastetun lailla.

-kaisa raittila-



Maanantaina olin harjoittelemassa Kaisa Raittilan runoihin sävellettyä pientä kuoroteosta. Ylläolevaa runopätkää laulettaessa tuli todella voimakkaasti mieleen pari viikkoa sitten ottamani kuva pastellisävysestä, simpukan helmiäistä muistuttavasta pilvimaalauksesta taivaalla. Se ei valitettavasti täysin pääse oikeuksiinsa täällä blogissa.
Kauniit, unenomaiset sävelkuviot, puhuttelevat, ajatuksella kirjoitetut eämänmakuiset säkeet olivat minulle hiljaista, sisäistä meditaatiota. Kaisan itsensä lukemia säkeitä en voinut kuunnella kuivin silmin. Tunsin itseni onnelliseksi, että sain olla mukana tuottamassa tuota kaunista kokonaisuutta. Odotan jo, että pääsemme tuon teoksen esittämään ja toivon, että kuulijat saavat edes palasen siitä, mitä me lavalla olijat koemme.
Lähdin harjoituksista kosketettuna, virkistyneenä, rauhoittuneena.