Ole minulle, Jumala,
se mitä olen vailla.
Uneni läpi katsele
rakastetun lailla.
-kaisa raittila-
Maanantaina olin harjoittelemassa Kaisa Raittilan runoihin sävellettyä pientä kuoroteosta. Ylläolevaa runopätkää laulettaessa tuli todella voimakkaasti mieleen pari viikkoa sitten ottamani kuva pastellisävysestä, simpukan helmiäistä muistuttavasta pilvimaalauksesta taivaalla. Se ei valitettavasti täysin pääse oikeuksiinsa täällä blogissa.
Kauniit, unenomaiset sävelkuviot, puhuttelevat, ajatuksella kirjoitetut eämänmakuiset säkeet olivat minulle hiljaista, sisäistä meditaatiota. Kaisan itsensä lukemia säkeitä en voinut kuunnella kuivin silmin. Tunsin itseni onnelliseksi, että sain olla mukana tuottamassa tuota kaunista kokonaisuutta. Odotan jo, että pääsemme tuon teoksen esittämään ja toivon, että kuulijat saavat edes palasen siitä, mitä me lavalla olijat koemme.
Lähdin harjoituksista kosketettuna, virkistyneenä, rauhoittuneena.
Upea, kaunis kuva. Minulle tuli siitä ja tuosta runosta sama hyvä, rauhallinen, kohottava tunne ja tunnelma kuin uudessa korussani.
VastaaPoistaTyhmänä kyselen, löytyykö kyseistä runoa jostakin kirjasta?
Ihan yhtä tyhmänä minun on vastattava, etten tiedä :). Tilasin juuri netistä Kaisan yhden runokirjan ja toivon, että se olisi siellä...
VastaaPoistaPitääpä käydä kurkistamassa tuo korusi :)
eikä kysyminen ole millään tavalla tyhmää ... Se on tyhmä, joka ei kysy, silloin pysyy edelleenkin tietämättömänä :)
VastaaPoistaOkei, kiitos ;-D Kerrothan sitten, oliko runo painettuna! Kiitos kommentista blogissani, huomaathan että mielleyhtymä oli väistämätön ;-)
VastaaPoistaHuomasin sen :) ja kerron kyllä, jahka kirja tulee perille...
VastaaPoista