perjantai 27. heinäkuuta 2012

Avara luonto


Mökkiviikolla meillä ei ollut televisiota töllötettäväksi, mutta meillä oli Avara Luonto...



Sinisiivet pitivät eräänä päivänä seuraa tyttärelleni ja minulle laiturilla... 


  
Saimme seurata hirven aamu-uintia, se oli meistä vähintään yhtä hämmästynyt, kuin me siitä...



Kurki lensi ihan läheltä...



 Ensimmäistä kertaa viiden vuoden aikana meille seuraa piti hiirulainen, enimmäkseen öisin pitämällä rapinaa keittiönurkkauksen hirsiseinän sisällä, mutta kerran se ei voinut vastustaa kiusausta, vaan tuli esiin päiväsaikaan. Ensin tuijotti meitä, kuin arvioidakseen vastustajan vaarallisuuden, sitten se röyhkeästi kipitti hakemaan uunipelliltä sämpylän murusen ja siirtyi hellan kulmalle, pysähtyi siihen nakertamaan saalistaan hetkeksi ja kysymään " mitäs tähän sanotte?"



Iloksemme härkälintukin näyttäytyi jälleen tänä kesänä yhden poikasen kanssa. Avara luonto ei aina ole kovin hellämielinen, sillä viimeisenä päivänä pikkuinen piiskutti lahdella yksinään... Olisiko äidin hukka perinyt :/. Toisen elämä on toisen kuolema...?



Sammakkorouva lähti polskuttelemaan kohti sateenkaarenpäätä...Lieneekö sillä matkallaan edelleenkin ;).

Kaikesta emme saaneet kuvaa...rantakäärmeen uimaretki jäi kuvaamatta! 
Televisiota ei kaivattu.


torstai 19. heinäkuuta 2012

Puutarhurin rukous


...joka tänä kesänä näyttäisi olevan poikkeuksellisen tarpeellinen...



Puutarhurin rukous

Hyvä Jumala,
anna armostasi sadetta joka päivä
jos vain sopii,
keskiyöstä kello kolmeen,
ja kuten tiedät
hyvin hienoa ja lämmintä,
jotta se hyvin imeytyy maahan.

Ja anna auringon paistaa
koko päivän,
vaikka ei tietenkään liikaa,
eikä Astilben, Gentianan, Hostan eikä
Rhododendonin päälle

Mutta varjele sateelta
Silene, Alysseum, Helianthemum,
laventeli ja muut, jotka
kuten äärettömässä viisaudessasi tiedät,
pitävät kuivuudesta,
ja joiden nimet
voin kirjoittaa paperille,
jos niin tahdot.

Ja anna aina paljon kastetta
ja vähän tuulta,
runsaasti kastematoja,
mutta ei etanoita
eikä lehtitäitä eikä härmätauteja.
Ja jos sopii,
anna kerran viikossa
sataa lannoiteliuosta.

Amen.


-karel capek-


 

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Mökkimietteitä.

Taidamme olla mökkihöperöitä. Emme kuitenkaan vielä niin, että oma olisi ollut hankittava. Syitä on monia. Lomallani olen ( ja mieheni on samaa kastia) erityisen mukavuudenhaluinen, mökin vuokraus on mökkeilyä ilman raskaita velvotteita. Ainoa velvoite on se, että jättää mökin lähtiessään siistiin kuntoon. 
Toinen seikka on taloudellinen. Jos lyhyellä kesälomallaan haluaa tehdä muutakin, kuin olla mökillä, omamökki tulee kalliiksi. Että sellainen olisi ylipäänsä kannattavaa, pitäisi kesälomastaan viettää suuren osan mökillä ja vielä viikonloppuja päälle. Ei minulla sitä vastaan mitään olisi, vaan kokemus on osoittanut, että kesälomalla halutaan myös tehdä muuta ja kesän harvoille viikonlopuille mahtuu myös monesti muuta oheistoimintaa. Että paletti olisi toimiva, mökin olisi oltava tunnin ajomatkan säteellä pääkaupunkiseudulta - hinnat huimia!
Aina aika ajoin silti, viimeksi eilen, puntaroimme miehen kanssa mökin hankintaa monelta kantilta. Edelleen tulemme samaan tulokseen - tuttu vuokramökki on meidän juttumme. Vaan, koska mökinomistajapariskunta ei ole enää nuori, käy mielessä aika ajoin sellainen realiteetti, että mitäs sitten, kun tämän vuokraaminen ei enää olekaan mahdollista. Leikin ajatuksella ostamisesta. Puumalan pappilan vanha piikatupa, luhtiaittatyyppinen, reilu sata neliötä käsittävä, satavuotias punamultainen hirsitalo. Olisi meille oikein riittävä. Riittävän "ei viimeisen päälle" puleerattu. Iso piha hiekkapohjaista, kuivaa mäntymetsää, siis helppohoitoinen ( nurmikkoa en todellakaan alkaisi tähän pykäämään) . Paikka niemessä - ei hyttysiä kiusaksi asti edes tällaisena hyttyskesänä. Muutama hassu inisijä. Huoneita tuvan lisäksi viisi - ehdoton asia tällaisessa muuttuvakokoisessa perheessä. Haluamme, että myös mieheni aikuiset lapset mahtuvat tänne mökkeilemään niin halutessaan. Myös kaikkien viihtyvyyden kannalta on olennainen asia se, että tilaa on riittävästi - jokaisella on mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa niin halutessaan. Tänäkin vuonna teinit asustavat yläkertaa, kummallakin oma kesähuone siellä. Postimerkinkokoiseen mökkiin en tällä porukalla lähtisi. Jos viikko olisi sateinen, voisi luvassa olla hermojen kiristymistä ja mustia pilviä. Sitä riskiä en halua lyhyellä mökkiviikolla ottaa. Sitä paitsi - bonuslapsilla olisi varmasti fiilis, että meitä ei sitten sinne toivotakaan. Jos paikka olisi minun, pientä sisäremonttia ja verhojen vaihtelua, niin talo tuntuisi ihan omalta. Mutta vain jos...
Televisiota täällä ei ole, eikä toistaiseksi kukaan ole kaivannutkaan. Ensimmäisiin täällä olo vuosiin on sen verran tullut muutosta, että nyt meillä on täällä kaksi läppäriä mukana, tytöllä toinen ja meillä aikuisilla toinen (yhym). Yhteyttä täällä ei ole, mutta nykyiset kännykät takaavat ihan riittävän nopean pääsyn bittiavaruuteen. On ilmeisesti hyväksyttävä se, että myös lomailuun kuuluu nykyään internet. Mistäs muualta löytäisin yhtäkkiä muurinpohjalettujen paisto-ohjeen, jos alkaa niitä tehdä mieli ( ennesvanhaan oli reseptikirja mukana)... tai tietäisin, mitä säätä on tiedossa ( näkeehän sen, kun katsoo ulos)...tai veispuukissa voisi tapahtua sillä välin vaikka mitä ( ai, mitä sitten ennen tapahtui? )... enkä pääsisi päivittämään blogiani nyt, kun on aikaa ( niin mutta voisit päivittää perheenkuulumisia silläkin ajalla? )... tällaista jaakobinpainia käyn itseni kanssa, nuorille internetyhteys kaikkialla ja kaiken aikaa on jo itsestään selvyys, he eivät tällaisiin pohdintoihin enää aikaansa tuhlaa.
Yhtäkaikki - onneksi emme käytä täällä aikaa vain pelkkään datailuun, vaan myös olemiseen, yhdessä ja erikseen. Eilen tuumasin siipalleni, että kumma, miten aika menee täällä nopeasti, vaikkei mitään ihmeellistä tekisikään. Kelloa ei tule tuijotettua, yhtäkkiä huomaa vaan, että hups, kello on jo iltakymmenen.

Nuoren miehen, yleensä bassorumpukomppia takova jalka On.
 Oleilee.

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Kuin kotonaan...

tunti mökille tulon jälkeen...


Mikä on niin ihanaa tässä tutussa, jo viidettä kertaa meillä vuokralla olevassa mökissä. Sen kertoo ehkä tämä kuva. Väki on heti kotonaan, vajaa tunti kovaa suhinaa, tavarat autosta pois ja ruoat kaappiin - sitten jokainen löytää mielipaikkansa ja -asentonsa. Ei tarvitse tutkia paikkoja, mistä mitäkin löytyy, mökkipaikkakunnan tarjonta on tuttu, sinnekään ei tarvitse tehdä pakollisia tutustumiskierroksia.  Toki kauniissa Puumalassa on ehdottomasti käytävä torilla hakemassa mansikat, lörtsyt, paistetut muikut ja jotain pientä ruokakaapin täydennystä. Mutta muuten saa keskittyä mökkeilyyn täysin rinnoin. 16-vuotiaani sanoi eilen havahtuneensa kaksi viikkoa sitten siihen mukavaan kutinaan, että kohta mennään Puumalaan ja pitkin tätä viikkoaa odottaneensa lähtöpäivää. Enkä yhtään ihmettele, tuota kuvan olotilaa kai odottaa jokainen - rentoa, pakotonta, kesäistä.

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kauneuksia...


Hyppäsin näköjään kesäkuun yli kokonaan...elämää mahtui kesäkuuhun niin hurjasti, että en sitten ehtinyt tänne ollenkaan elämöimään. Harjoittelun viime rutistukset näyttöineen veivät kesäkuun kolmesta ensimmäisestä viikosta mehut ( mutta kannatti, harjoittelusta tulossa erittäin kiitettävä tulos ;) ). Sitten tulikin juhannus, josta minulla alkoi parin viikon etäloma. Ensimmäinen viikko meni pojan rippijuhlavalmisteluihin enemmän tai vähemmän. Juhlat juhlittiin sunnuntaina - aivan ihanat, lämminhenkiset juhlat, jossa tämä nuori mies oli upeasti "läsnä", otti vieraat vastaan, keskusteli fiksuja, oli seurallinen... teinipojassani tapahtunut aimo harppaus kohti miehuutta ja minä yhdistän sen vahvasti tuohon rippileiriin. Sieltä palasi miehistyneen oloinen nuori mies, jotain itsetunnon ja itsetuntemisen kohennusta oli selvästi siellä tapahtunut. Hauskaa oli kuuleman mukaan ollut, aiemmin ehkä joukossa touhuja syrjemmältä katsonut nuori mies oli ilmeisen vapautunut, saanut muilta kommentteja siitä, kuinka hyvä ja hauska tyyppi hän on, porukan tsemppari, reilu muita kohtaan. Äidin sisintä hivelee kovasti. Toukka tulee kuorestaan ulos, ja komealta näyttää siipiään aukova perhonen. Hetken vielä saanen sitä ihailla, ennenkuin nousee omille siivilleen... Aion nauttia näistä hetkistä

Sain toukokuussa Carelianalta melkoisen haasteen ... minun pitäisi kertoa käsityksiäni kauneudesta. Onneksi hän on laatinut minulle apukysymyksiä, silti vähän huimaa, mitä osaan niihin vastata...katsotaan, kuinka tädin käy :).

1. Mitä kauneus on? (Että ihan tällaisella helpolla ajattelin
aloittaa... Kerro vaikka ihan vain ensimmäinen assosiaatio, joka tuosta sanasta mieleesi tulee!) 
Ensimmäisenä tulee mieleen sana tasapaino, kauneus on jonkin sortin tasapainoa. Moni asia vaikuttaa siihen, mitkä asiat koen kauniina... hetki, tunnelma, valo, vuodenaika, ihmissuhde, lataus. Kauneus ei ole aina edes ulkoista kauneutta, moni ulkoisesti ruma asia voi olla hetkessä kaunis... betoniseinä voi näyttää kauniin elävältä, kun siihen osuu valo. Ryppyinen ihminen on kaunis, kun silmissä loistaa ilo ja kasvoilla elämisen valo. Ulkoisesti kaunis ihminen ei välttämättä näytä kauniilta, jos silmät kertoo tyytymättömyydestä ja huulet kireydestä.

2. Oletko omasta mielestäsi kaunis? 
Kaksikymmentä vuotta sitten, näin jälkeenpäin katsottuna kauniina, en pitänyt itseäni sellaisena. Nyt - kun ulkoisessa olemuksessa alkaa olla jo selviä puutteita, näen itsessäni kauniita piirteitä. Silmäni ovat kauniit, kun hymyilen. Hiukset ovat paksut ja hyvinvoivat - siis kauniit omassa tarkoituksessaan. Vartalossani on naisellisia piirteitä, mistä olen iloinen. Ikäkin on kaunis asia, jos se tuo tyytyväisyyttä omaan elämään, niin on minulle käynyt. Ykköskohtaan viitaten, enimmäkseen tyytyväinen ihminen lienee useimmiten tasapainossa oman elämänsä kanssa = kaunis, vaikkei kaikilta ulkoisilta piirteiltään sitä olisikaan.

3. Mikä on kauneinta sinussa? (Pitäydytään nyt tässä kohtaa vain ulkoisessa kauneudessa.) 
Tuossa jo äsken mainitsinkin - silmät

4. Mikä on kaunein esine/paikka kodissasi? 
Pieni, salainen puutarhani, oma mansikkapaikkani, siirtolapuutarhamaisine olemuksineen ( siis paljon kaikkea pienessä tilassa)

5. Mikä on kaunein vaatekappaleesi?
Kesämekko, jonka hankin neljä vuotta sitten mieheni tyttären ylioppilasjuhliin. 50-luvun henkinen. Siitä pieni vilahdus täällä Harmi, että sille on niin vähän käyttöä.

6. Mainitse yksi naispuolinen julkisuuden henkilö, joka on mielestäsi kaunis. 
Meryl Streep. Niin monenlaiseen rooliin taipuva, persoonallisen kaunis nainen. Tyytyväisyys loistaa hänestä, se tasapaino.

7. ...ja sitten yksi miespuolinen. 
Tämäpä onkin vaikea. Kaunis mies... jos adjektiivi olisi komea, se olisi helpompi valita. Ehkä Tom Cruisen ulkonäköön voisi liittää myös sanan kaunis.

8. Mainitse yksi kaunis musiikkikappale. Liszt: Liebestraum, nro.3. Kappale, jonka mieheni soitti minulle flyygelillä häissämme.

9. Uskotko, että kauniit ihmiset pääsevät elämässä helpommalla, vai onko heidän päinvastoin tehtävä muita enemmän osoittaakseen, että ovat
muutakin kuin päältä kauniita? Vai onko ulkonäöllä merkitystä
esimerkiksi työelämässä?
 
Luulen, että kauneus työvälineenä on raskas. Jos erehdyt tulemaan muiden näkyville ulkoisesti räjähtäneenä, väsyneenä, saattaa se vaikuttaa suoraan työhösi/työllistymiseesi. Et saa myöskään ikääntyä, tai se ei ainakaan missään nimessä saa näkyä - luonnotonta!
Kaunista ihmistä pidetään varmasti monissa piireissä älyllisesti heikkolahjaisena, ja jos vielä korostetusti hoitaa ulkonäköään, ainakin pinnallisena. Mieheni tytär, kaunis, älykäs ja nuori blondi, valittaa usein, että häntä ei oteta todesta, hänelle sysätään usein se vitsien blondin rooli - toisinaan se voi olla hauskaakin, mutta enimmäkseen raskasta. Omaa osaamistaan ja syvällisyyttään joutuu korostetusti todistamaan. Onko brunetti kauniilla ihmisillä sitten helpompaa - voi olla. 
Jääkö työpaikkahaastattelussa ulkonaisesti kaunis ihminen paremmin työnantajan mieleen, kuin vaatimattomamman näköinen henkilö? Kauneus liitetään mielikuvaan menestyksestä - sortuisiko työnantaja sen vuoksi valitsemaan kauniimman kahdesta, tasaväkisestä hakijasta -ehkä?
 
10. Mitä mieltä olet kauneusleikkauksista? 
Kauneusleikkauksissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta en jotenkin jaksa ymmärtää sitä, että ihmiset ikuisen nuoruuden metsästyksessä leikkelyttävät itseään vähän väliä ja harhautuvat kauas kauneudesta. Muovinen, ilmeetön hymy ei ole kaunis.
Lääketieteelliset kauneusleikkaukset ovat ehdottomasti hyvä asia, saatan itsekin joutua joskus leikkauttamaan raskaat yläluomet.

11. Oletetaan, että olet hyvä taidemaalari. Eteesi annetaan tyhjä kangas ja kehotetaan maalaamaan todella kaunis taulu. Mitä se taulu esittää? 
Lasta äitinsä rakastavilla käsivarsilla - kaunein aihe ikinä.



Haluan tämän haasteen heittää Helenaiselle, aiheena herkkyys. Tiedän hänen elävän herkkiä hetkiä ja mielelläni kuulisin, mitä hänellä olisi meille siitä kerrottavana.

Tässä kysymyksiä:

1. Mitä herkkyys mielestäsi on?
2. Jos joku kertoo itsestään sanoilla "olen herkkä ihminen", millainen mielikuva sinulla siitä syntyy? Mitkä piirteet tekevät ihmisestä herkän?
3. Voiko fyysinen tila/paikka olla herkkä? Jos voi, miltä sellainen voisi näyttää?
4. Kerro jokin herkkä muisto / hetki - mikä siitä teki herkän?
5. Voiko herkkyys luonteenpiirteenä olla heikkous, voiko siitä olla  haittaa?
6. Mainitse jokin herkkä musiikkikappale.
7. Onko jokin vuodenajoista tai kuukausista herkkä?
8. Mistä ominaisuuksista herkkä valokuva muodostuu?
9. Koetko jonkin värin erityisen herkäksi?
10. Entä jonkin valon?
11. Millainen on sinulle herkkä maisema?

Toivottavasti en kyllästä sinua nyt herkkyydellä, Helenainen. Kiire vastaamisella ei ole enkä ole pahoillani, jos et vaikka tähän vastaamaan herkistyisikään :). Ja jos joku toinen tuntee halua vastata näihin kysymyksiin, en pidä sitä ollenkaan pahana.



Herkkiä ja kauniita kesähetkiä 
kaikille!