perjantai 28. tammikuuta 2011

All inclusive

Tämä viikko on mennyt vähän all inclusive. Ei niin, että palvelun taso olisi ollut sitä luokkaa. Ei tällä viikolla(kaan). All inclusive on saanut hiukan toisenlaisen sisällön. Olen ollut sairaslomalla koko viikon, alkuviikon flunssa kuumeiluineen ja onneksi kotikonstein hallittavine oireineen, puoliviikossa luulin jo pääseväni työkuntoon, mutta keskiviikkoiltana alkoi mahassa ikävästi kiertää ja tehot putosi nollille, olin lyhentämässä farkun lahkeita seuraavan päivän työhousuiksi, kun oli pakko jättää homma kesken ja rojahtaa sohvalle makaamaan. Miten voi ihmisestä kadota se pienikin jaksun ripe jonkin mikrokokoisen viruksen takia?! Torstai-aamuna tulikin sitten aamupalat samantien ylös, töihin menosta ei tarvinnut siis haaveilla. Soitin päivän mittaan sisarelleni, jonka kuulin  myös olevan mahataudissa. Hän totesi raportin annettuani, että sulla on sitten vähän niinkuin all inclusive-viikko tauteilun merkeissä. Totta.
Vaan kuinka voikaan koti mennä siivottoman näköiseksi viikossa. On ihan raivostuttavan turhauttavaa maata sohvalla ja katsella kasojen kasvamista, pölyn, karvojen ja murusten määrän lisääntymistä ja liikehdintää lattioilla ja tasoilla - eikä niille jaksa tehdä mitään! Parempi pistää silmät kiinni. Se vaan ei auta, sillä tietoisuudesta ei häviä se tosiasia, että kun avaan silmät, ne ovat jälleen siinä. Pöh.
Mutta oi ihanuutta - aurinko kurkisteli tänään, oikein hätkähdin, kun sohvan kaiteelle ilmestyi äkillisesti valoläikkä. Sitä valojanaa seurasin katsellani ja huomasin, kuinka ulko-oven pikku ikkunasta näkyi taivaallinen valopallero! Vaikka minulla ei olekaan kiire mihinkään muuhun vuodenaikaan, on palleron näkeminen tähän aikaan vuodesta aina sykähdyttävä kokemus!

lauantai 22. tammikuuta 2011

Lumisten puiden lumous


 On jotain, mitä en väsy katselemaan. Ehkä jos eläisin ikuisissa arktisissa olosuhteissa, niin sitten. Mutta näin Suomen leveysasteiden vuodenaikojen vaihtelun syklissä en. Lumiset puut ja metsä. Niiden katselu keventää muuten väsynyttä perjantai-ihmistä. Eilen pääsin jo hyvissä ajoin töistä ja lähdin koiran kanssa lenkille... Ihan pakko oli kantaa tuota painavaa kameraa mukana. Vaikka ilma oli muuten harmaa, lumen pehmentävä vaikutus teki maailmasta kauniin, ei tuullut ja kumma kyllä oli näin pääkaupunkiseutulaisittain melko hiljaista. Pieni varpuslintu jossain tiuskutti hiljaisesti omiaan. Höpötti. Minä imin itseeni metsän hiljaista voimaa. Kaikki näytti nukkuvan, mutta tiedän unen alla piilevän valtavan voiman, joka parin kuukauden päästä puskee ilmoille.
Nyt on vielä unen aika.










"Mamma se vaan kuvailee, vaikka pitäisi lenkillä olla...tuu jo!"



perjantai 21. tammikuuta 2011

Love is in the air...?





Onko rakkautta ilmassa? On. Tässä ihan konkreettisesti. Vaikka tulella ei saa leikkiä, emme mieheni kanssa voineet vastustaa kiusausta :)...Siis kynttilällä pimeässä pitkällä valotusajalla saa tällaista jälkeä. Ihan teiniteksti tuli siitä kokeilusta tuloksena, vaan miksei sopisi keski-ikäisellekin...Ei varmaan olisi yhtään ikävää, jos aamulla jättäisi toiselle sanomalehden kulmaan tuollaisen viestin, teiniksi leimautumisen uhallakin? 


torstai 6. tammikuuta 2011

Kunnes kuusen kotiin tuoda saamme.

En haluaisi alkaa riisumaan tuota kuusta. Tuijotan sitä niin, että silmät tulevat punaisiksi ja sen kuva piirtyy verkkokalvolle. Se on niin kaunis, rauhallinen kaikessa kimmellyksessäänkin. Sen koristeiden pakkaaminen on aina jotenkin haikeaa. Vaikka tiedänkin, että kohta olen taas kaivelemassa niitä varastosta ja ihmettelen, että juurihan ne tänne kannoin, menikö se vuosi näin äkkiä!
Vaikka olo on hiukan haikea, huomasin, että toissapäivänä saapunut Exotic Gardenin kuvasto sai minut miettimään sipulivauvojeni vointia tuolla hangen alla. Ihana untuvainen peitto on niille taivaalta satanut, mahtaa olla suloiset unet sen suojissa. Miten tämä mami ilahtuukaan, kun ne sikeiden unien jälkeen puskevat hennon vihreät päänsä mullan alta ja sanovat  "täältä tullaan, me ja kevät !"
Ja ystäväni sanoin: " uusi jouluhan on jo tänä vuonna!"



Tämä vahingonlaukaus kuusesta oli mielestäni niin kaunis, etten poistanut sitä. 
Epätäydellinen voi olla juuri täydellistä.



tiistai 4. tammikuuta 2011

Keikalle vuoteen 2011

Minulle tärkeä siirtymäriitti vuoden alussa on uuden kalenterin osto, vaikken siihen viime vuosina juurikaan ole edes tehnyt merkintöjä verrattuna kalenteriaktiivisiin vuosiini. Ehkä siihen tulee nyt muutos, löysin nimittäin kalenterin, johon vilkaiseminen sai välittömästi hyvälle tuulelle. Olin käynyt Suomalaisessa Kirjakaupassa ja tutkinut sen valtavaa kalenterivalikoimaa. Paljon kivoja kalentereita, mutta mikään ei tuntunut juuri siltä oikealta. Jätin siis ostamatta, olin joutunut syksyllä ostamaan lukuvuotta noudattelevan syys-kevätkalenterin, sillä vuoden alussa ostamaani oli kohdannut massiivinen kastuminen juomapullon auettua käsilaukussani. Ajattelin, että mennään sitten vielä sillä. Onneksi en ostanut. Kymmenen minuuttia myöhemmin kävelin taidekäsityöläisten joulumessuille Vanhalle Ylioppilastalolle ja  - siellä odotti tämä kalenteri, joka positiivisuudellaan vei sydämeni. Kyllä nyt kelpaa aikaa seurata ja lähteä keikalle vuoteen 2011!

lauantai 1. tammikuuta 2011

Tervetuloa, 2011 !

Niin se vuosi sitten vaihtui, kovin rauhallisissa merkeissä meillä. Olimme miehen kanssa aivan kahdestaan. Mieheni kärsi päänsärystä, joten hän meni nukkumaan ennen vuoden vaihdetta, valvoin uuden vuoden tuloa siis eläinten ja television seurassa ikkunasta naapuruston paukkuja katsellen. Ihan hyvin se vuosi niinkin vaihtui!
Illan mittaan tein nostalgiamatkan vuoteen 2010 kuvia koneelta selaten. Kovin vaiherikas vuosi, mahtui niin raskaita asioita kuin iloisia perhetapahtumiakin. Omalla kohdalla raskain kausi sattui kevääseen, työelämässä tapahtunut burnout piti siitä huolen. Niin synkkää kuin se olikin, olen silti varmaan tällä hetkellä pitemmällä omien rajojen tuntemisessa kuin vuosi sitten, joskus niitä rajoja pitää näköjään löytää tuskallista reittiä - en sittenkään veny ihan kaikkeen. Ein sanomaan oppiminen on ollut minulle vaikeaa ja hankalaa se on edelleenkin "no, kyllä minä tämän vielä jaksan...ja tämänkin...". Turmiollinen tie. Tiedän nyt kuitenkin seurata niitä selviä merkkejä, jotka olisi pitänyt huomata jo viime keväänäkin, olen luvannut itselleni himmata tahtia, kun niitä alkaa ilmaantua. Positiivinen asia oli burn outista sekin, että tämä blogi syntyi, vaikkei se burn out-tunnelmien läpikäymiseen syntynytkään. Tarvitsin jotain, joka vie ajatukset muualle. Parhaimmillaan tämä onkin sitä, muutaman flow-kokemuksenkin olen blogin parissa kokenut :). Mukava tapa dokumentoida elämää, ihanaa saada myös kommentteja muilta. Muiden kommentit saa blogin hengittämään, sitä ei tapahtuisi, jos kirjoittaisin päiväkirjaa vain itselleni.
Huolta viime vuonna aiheutti poikani jalkojen kunto ja leikkaukset, joiden kiireellisyys todettiin kevään korvalla myös. Siinäkin mielessä tämä vuosi alkaa edistyneemmässä tilassa, jalat saivat diagnoosin ja niiden eteen on tehty paljon. Vielä pitää paljon tehdä kevään mittaan, kova kuntoutus edessä, mutta kesään mennessä pitäisi tilanteen olla jo hyvä. Jotenkin haluan poikani sinnikkyyden palkita, vielä en tiedä, miten.
Ihania asioita viime vuodessa oli uuden perheen jäsenen tulo perheeseemme - haimme koiranpennun ruotsinmaalta. Vaikka eläimet ovat olleet aina tärkeitä, en osannut kuvitella, miten paljon iloa tuo pentu toi tullessaan. Huolta ja vaivaakin siitä on, paljon töitäkin, että oppisi "ihmisten ilmoille", mutta sen tuoma ilo on moninkertainen. Koko perheelle. Kissat saattavat toisinaan olla ehkä eri mieltä, varsinkin tuo vanhin niistä kertoo aika ajoin pennulle, kuka on pomo. Ja ymmärtäähän sen, että vanha kissaherra ei aina jaksa katsoa nuoruuden intoa pirskuvaa pentua, vaan kertoo rajansa. Pentu väistää.
Toinen iso ilon aihe oli, että minusta tuli täti, seitsemännen kerran. Ihanaa, kun riittää paapottavia, mummiksi kun en vielä varmaankaan pääse, sitä pitää jaksaa odotella vielä muutamia vuosia. Ensin minusta tulee varmaan mummipuoli bonuslasteni kautta ja sitten vasta ihan kokomummi. Näin toivottavasti :).

Toivotan vuoden 2011 tervetulleeksi ja toivotan kaikille

Antoisaa Uutta Vuotta 2011!

Kurkistetaan uuden vuoden myötä avautuneen oven luomiin mahdollisuuksiin yhtä uteliaana kuin kaksi meidän kissaherroista tässä.