Eteinen, aula, porstua -läpikulkupaikka? Paikka, johon kengät,laukut, takit, nyssykät lasketaan käsistä ennenkuin astutaan sisemmälle, oikeaan kotiin. Aliarvostettu paikka?
Kuitenkin -eteisessä tervehditään, kohdataan, syleillään, lähdetään, hyvästellään, aistitaan kodin henki. Toisinaan synkkä pilvi laskeutuu jo eteisessä tulijan niskaan, toisinaan tuoksuu pulla ja pusut porstuaan asti.
Eteinen on kodin ensimmäinen paikka. Myös sydämen, sisimmän - luin jostain hienon nimenkin sille, atrium. Eteisessä piilee mahdollisuus - kynnys on ylitetty.
Kuitenkin -eteisessä tervehditään, kohdataan, syleillään, lähdetään, hyvästellään, aistitaan kodin henki. Toisinaan synkkä pilvi laskeutuu jo eteisessä tulijan niskaan, toisinaan tuoksuu pulla ja pusut porstuaan asti.
Eteinen on kodin ensimmäinen paikka. Myös sydämen, sisimmän - luin jostain hienon nimenkin sille, atrium. Eteisessä piilee mahdollisuus - kynnys on ylitetty.
Pääsin kyläilemään kauniissa eteisessäsi. Kaunis nimi, tästä on hyvä jatkaa ja oppia.
VastaaPoistaEtsiskelin kaunista kuvaa eteisestä netissä, vielä en haluamaani löytänyt eikä meidän eteisestä kovin kaunista kuvaa saa... se saa siis odottaa oikeaa hetkeä :)
VastaaPoistaHyvin huomattu eteisen arvo, ja varsin kauniisti ajatukset muotoiltukin! Onnea uudelle blogille!
VastaaPoistaIhana blogin aloitus! Ja toinen postauksesi oli kuin minun kirjoittamaa. Kaikista ei ole joka ainokainen päivä kirjoittamaan muistia. Mutta joskus silti haluaisi jotain ylös kirjoittaa. Itse olen haaveillut blogista jo pidemmän aikaa. Mutten jostain syystä ole saanut sitä vielä alkuun. Tuntuu, että kaikilla muilla on enemmän kirjoitettavaa kuin minulla. Minulla kun ei ole vielä lapsia, joiden elämänvaiheista kirjoittaisin. Vaikkakin minulla on paljon muuta sisältöä elämässäni ja ympärilläni. Mutta jaksaisiko niitä tekstejä kukaan lukea? Pohdin siis vielä. Onnea blogillesi! :)
VastaaPoistaHei anonyymi, tunnistan itseni noista mietteistäsi. Haluan rohkaista sinua - kokeile ihmeessä! Itse voin sanoa, että kannatti, mietin sitä muutaman kuukauden ajan. Luulisin, että sinulle saattaa käydä kuin minulle. Ensin miettii, että mistäs ihmeestä minä kirjoittaisin, sitten huomaa, että ajatusmaailma alkaa vilistä ajatuksia "tästäkin voisi blogiin kirjoittaa" ja mielessään muokkaa jo tekstiä. Ja vaikka ei lapsia olisikaan, aiheita kirjoittaa riittää. Minulla on lapsia ja vasta yksi postaus koskettaa heitä. Ei aiheiden tarvitse kovin kummoisia olla, ihan tavallisia, luulen, että se tavallisuus koskettaa eniten. Ja kiitos onnitteluista, toivon, että innostukseni kestää :).
VastaaPoista