Muutimme tähän nykyiseen kotiimme elokuussa 2007. Kauhistelimme etupihallamme kasvavaa merkillistä, rumaa, joka puolelle sojottavaa puun tapaista. Sen risuinen olemus kurkottaa arviolta 3-4 metrin korkeuteen. Päätimme, että se saa lähteä.
Tuli ensimmäinen kevät. Eräänä aamuna etupihallamme leijui huumaava tuoksu ja valkoinen pilvi oli vallannut pikkuruisen etupihamme. Katselin näkyä ja tuskin uskoin näkemääni. Risukasa, jonka olimme päättäneet kaataa, oli aivan häkellyttävän kaunis. Kuin morsian! Ruma ankanpoikasemme lunasti siinä samassa olemassaolonsa. Melkein hävetti se, että tuntematta etupihan asukkiamme sen paremmin, olimme jo tuominneet sen auttamattomasti rumaksi hirvitykseksi, eliminoitavaksi
.
Ps. Morsian sai sulhon viime kesänä. Huomasimme, että viiniköynnös oli punonut yhden versonsa tiukasti morsianpuun oksaan kiinni. Mietimme hetken, miten ne saa irti toisistaan mahdollimimman pienin vaurioin... Emme mitenkään. Päätimme, että ne saavat jäädä niin, ne ikäänkuin pitävät toisiaan kädestä kiinni. Ne ovat kihloissa!
Luin samalta istumalta kaikki tähänastiset postauksesi :-D ja kirjoituksistasi tuli hyvä olo, kiitos siis positiivisesta otteesta!
VastaaPoistaKiitos kannustavasta kommentista :). Viime viikot ovat olleet sellaista hulabaloota, ettei tänne ole tullut päivitettyä mitään, mutta on hauska huomata, että mielessään kirjoittelee kaikenlaista, vielä kun saisi ne täne siirtymään :).
VastaaPoistaIhastuttava ajatus ♥
VastaaPoista