Pilviporinoita

Nyt on sitten kaksiviikkoinen reissu takana, paljon ihania kesätunnelmia plakkarissa talven varalle. D-vitamiiniakin tuli varmasti riittävä annos, siitä piti aurinkoinen huolen - eikä tässä vieläkään kaikki, huomenna kuulema lisää.

Mökkiviikon pilvipongaus ei oikein onnistunut, oppaasta huolimatta. Vika ei niinkään ollut kansien välissä, vaikka minusta sen perusteella pilvien bongaus onkin kovin...katsojan tulkinnasta kiinni. "Vika" oli siinä, että laiturilla maatessa näin vain sinistä taivasta enimmäkseen ja muutaman hahtuvaisen pilvivauvan siellä täällä. Ne määrittelimme kumpupilviksi, jotka etsivät toisiaan liittyäkseen isommiksi kumpupilviksi. Iltaisin saattoi taivaanrannassa näkyä kumpukerrospilveä, varmaan aurinkoa peittelemässä. Kovin surullinen en tosin ollut tämän pilvipongauksen lievästä epäonnistumisesta, laiturilla makoilu maistui muutenkin :). Auringon lämmittävä läsnäolo, ponttoonilaiturin hiljainen keinunta ja leppeän kesätuulen kuiskaus iholla saattoi lomaihmisen autuaaseen tilaan. Mietin, saavuttaako ihminen silloin olotilan, joka muistuttaa kohdussa olo ajoista...

Toisella viikolla olimme itäisen Suomen lisäksi myös Pohjanmaalla lähempänä Oulua. Siellä pilvien bongaus on antoisaa... Pilviä näkyy koko lakeuden mitalta. Toisinaan taivas tarjoaa mahtavaa pilvidraamaa - kauniin kesäpäivän muuntumisen ukkosmyrskyksi saattaa päästä seuraamaan pilvi pilveltä. Toinen laita vielä paistaa, toinen jo uhkaa, pian koko lakeus on yhtä salamaniskua ja murinaa, sitten alkaa toiselta laidalta taas kirkastua... Yhtä näyttävää on kyllä koko taivaankannellinen kumpupilviä, toisinaan ne matkaavat kannen halki kiltisti jonossa, toisinaan ne ovat vallattomasti pitkin poikin. Ainut hetki, milloin on vaikea nähdä koko lakeuden mitalta aukeavaa taivaankantta kauniina, on päivä, jolloin taivas on elottoman harmaa... Silloin todella saattaa tuntua siltä, että taivas roikkuu niskassa, valoa ei näy missään. Pieni pala harmaata taivasta, jota kaupungissa ja mäkisemmässä osassa Suomea hetkittäin näkee, on täysin kestokyvyn rajoissa Pohjanmaan ankean harmaaseen pilvivilttiin verrattuna.

Kotiin tulomatkalla tyttäreni bongasi auton lasikaton läpi palleropilviä - se kyllä kruunasi pilvienbongausviikot, ne ovat kuulema harvinaista herkkua!

Katse kohti taivaita tai kuten tässä mieheni kuvaamassa allaolevassa kuvassa, kohti veden pintaa!