Hiljaiseloa täällä, vilkasta muualla

Tämä eteinen on ollut kovin hiljainen viime aikoina. Se ei johdu siitä, etteikö mitään olisi tapahtunut tai mielessä liikuskellut mitään. Päinvastoin - tapahtumia on ollut kovinkin vilkkaasti ja tännekin olen kirjoitellut mielessäni usein. Ne ajatukset vaan ei taida vielä automaattisesti siirtyä tänne... Vaaditaan hetki ja toinenkin ihan kirjoittamiselle pyhitettyä aikaa. Jotenkin iltaisin on ollut niin puhkipoikki, ettei ole jaksanut keskittyä enää kirjoitushommiin, niin antoisaa kuin se lopulta onkin. Tämä aamu on tyhjä, lapset isällään ja mies lähti juuri erotuomaroimaan, itsellä olisi ollut tälle päivälle vaikka ja mitä, mutta vietin eilen sairaslomapäivää kotona ja vaikka olo on tänään jo parempi, ajattelin viettää päivän slow-meiningillä.

Sain jo muutamia viikkoja sitten ihanan tunnustuksen Arkitaivaan Leonidalta - kaunis kiitos, olen erittäin otettu :). Sen vastaanotettuani kerron siis seitsemän asiaa itsestäni, jota en ole vielä täällä kertonut. Tässäpä niitä.

1. Minulla on kaksi hiukkasen nuorempaa sisarta, meitä syntyi kolme tyttöä 3v ja 3 kk sisällä. Se on ollut elämässä iso siunaus, sisaruudessa on mahdollisuus elämän pisimpään ihmissuhteeseen. Vaikkemme ole olleet aina fyysisesti toisiamme lähellä ja elämäntilanteet ovat olleet toisistaan kovin erilaisia, on se silti ollut asia, johon on voinut luottaa. Silloinkin, kun on tullut sanottua puolin ja toisin vähän turhankin suoraan mielipiteitään ja toinen on ärsyttänyt aivan silmittömästi, on voinut luottaa siihen, että sisaruus ei mihinkään häviä. Monet tilanteet on yhdessä läpikäyty - itketty hajonneita perheitä, isän menetystä, iloittu uusista aluista, lasten syntymistä, naurettu keski-ikäistymistä ja asioita, joiden huvittava sisältö ei ole välttämättä muille auennut, joskus jopa pudottu sen takia tuoliltakin... ja naurettu lisää. Hyväntuulista ja hyväntahtoista naurua, ei koskaan ivallista. Meillä on niin pitkä yhteinen historia takana, että joillakin asioilla on samantien mielleyhtymä johonkin aiemmin tapahtuneeseen ja samassa kaikilla välähtää sama mielleyhtymä ja sitten nauretaan...Äitini kuuluu samaan kastiin, isäni toisinaan tuskastui meihin ja puuskahti : " mitä ne siinä tyhyjää nauraa"... Isä rakas, vähän mörökölli nallekarhu.

2. Olen löytämässä takaisin viidentoista vuoden jälkeen rakasta vanhaa harrastusta - kuorolaulua. Lasten syntymien myötä tullut tauko venyi vähän ajateltua pidemmäksi. Yhdessä laulamisessa on voimaa, mutta myös herkkyyttä, keskittynyttä energiaa. Laulaminen hoitaa koko kehoa miellyttävällä tavalla.

3. Minulle tulee ja ostan paljon lehtiä, joista en malttaisi millään luopua. Ne ovat niin kauniita. Ainoat lehdet, joita en osta juuri koskaan, ovat sisustuslehdet. Niin trendikästä kuin sisustaminen onkin, näiden lehtien lukeminen aiheuttaa minussa turhautumista - miksi minun kotini ei näytä tuolta, ei minulla ole tuollaisiin varaa, ei aikaa! Toki nautin siitä, että kotini on siisti (liian harvoin!) ja harmoninen, monet asiat kiusaavat vaakaihmisen esteettistä silmää. Kahden aikuisen ihmisen plus lapsien kotien yhdistäminen on aiheuttanut sen, että kolmen vuoden jälkeenkin meillä on aivan liikaa tavaraa, joilla ei ole paikkaa, jotka eivät varsinaisesti riitele keskenään, mutte eivät välttämättä sovi täydellisesti yhteen. Kaksi kalustettua kotia, yhteensä 160 neliötä ja kolme varastoa, mahdutetaan 104,5 neliöön ja yhteen varastoon - mahdoton yhtälö. Paljon on heitetty pois, annettu muille, mutta ihan kuin tavaroiden määrä olisi vakio. Jotain kun heittää pois, jotain tulee tilalle. Mutta siis - noiden lehtien lukeminen saa minut haluamaan niin paljon ja nyt heti - siksi jätän niiden lukemisen satunnaisten selailujen varaan.

4. Minun on ilmeisen vaikea olla lyhyt ja ytimekäs sanomisissani, ajatusten virta vie mukanaan ( katso kohta 1 ja 3). Kirjoitettua tekstiä tulee enemmän kuin oli aikomus, nuokin yhteensä pitävät sisällään enemmän kuin 7 asiaa minusta.

5. Nautin mökkeilystä, vaikkei meillä ikiomaa mökkiä olekaan. Mökin pitää olla paikka, jossa voin kulkea häpeämättä vanhoissa, mukavissa vaatteissa, jossa kaiken ei tarvitse olla tiptop, jonka olemus ja sisustus kertoo monta tarinaa. Vuokraamme aina silloin tällöin mökin viikoksi tai viikonlopuksi ja huomioimatta jäävät auttamatta "mökit", joissa elektroniikka on viimeisintä huutoa, keittiö paremmin varustettu kuin omani, huonekalut juuri Askosta sisään kannettuja. Ei, ei... mökki saa olla kotoisalla tavalla kulahtanut, sinne sieluni solahtaa vaivatta ja tuntee olonsa vapaaksi. Ja onneksi mieheni ajattelee samoin. 

6. Olen "unennäkijöiden" sukua (kuulostaapa mystisen hienolta!). Emme ole noitia emmekä ennustajia, unet vaan ovat äitini suvun puolella olleet aina tärkeitä. On pitkiä aikoja, etten näe unia ja sitten taas univilkkaita aikoja. Osa unista selvästi kertoo jotain, rohkaisee toimimaan, aukaisee mielen solmuja. Osa unista on jälkeenpäin tulkittavissa jopa enneuniksi - niiden sisältöä on vaikea selittää muutoin. Joskus unet antavat viestin siitä, että jollain läheisellä on huolia. Uskon, että intuitio toimii myös unien kautta, se mikä arjen sykkeessä jää huomioimatta, herää unessa eloon ja piirtyy tajuntaan. En juuri koskaan näe painajaisia - ihana asia.

7. Odotan joulua! ( tämä oli lyhyesti ja ytimekkäästi sanottu!)

 

Ja ne tunnustukset muille, ne jaan sitten joskus jossain sopivassa hetkessä. Niin vaikea on valita juuri niitä, joille sen antaisin - teitä upeita blogisteja on niin monta että seitsemään rajaaminen tuntuu hankalalta. Vaakaihmisen  valinnan vaikeutta :).