Rakas tyttäreni tuli intoa pirskuen viime sunnuntaina kotiin tallilta. "Äiti, arvaa mitä me keksittiin... me halutaan äiti-lapsi ratsastusleirille..!" ..ja pulputi, pulputi.. juttua tuli siitä, miten, missä, koska. He olivat parhaan ystävänsä kanssa saaneet idean, että nyt äidit ja tyttäret yhteiselle viikonloppuleirille. Kauan ei tarvinnut miettiä, mitä vastaan. Vaikka omat ratsastustaitoni ovat enintään alkeelliset, olen aikuisena käynyt ratsastuksen alkeet ja siitäkin on jo kymmenen vuotta, eikä opetuksen taso kyseisellä tallilla ollut näin jälkeenpäin arvioituna kuin välttävää tasoa, minun ei tarvinnut miettiä vastausta kauaa. Tämä saattaa olla tilaisuus joka ei toistu. Jos nyt arkailisin, vetäytyisin, minua harmittaisi myöhemmin aivan valtavasti. Voisin kuvitella, että aloite tällaiselle leirille saattaisi tulla äidin suusta ennemmin kuin teinitytön. Tätä harvinaista tilaisuutta ei saa hukata... ei, vaikka minua jännittää, miten selviydyn intensiivileiristä. Nöyrin mielin lähden oppia ottamaan ja olen samalla todella otettu siitä, että sain tällaisen arvokkaan tilaisuuden olla tyttäreni kanssa, hänen aloitteestaan. Ihana, rakas, suloinenn, rohkea, haaveileva tyttäreni!
Pari vuotta sitten keskiaikaisella ratsastusleirillä.
Onpa ihana idea. Ja ihana tyttö, kun on niin innoissaan ja haluaa äidin mukaan. On siis myös ihana äiti, kun tytär haluaa lähteä ihan leireilemään äidin kanssa! : ) Oletpa onnekas!
VastaaPoistaVoi kiitos, Leonida, hyvä mieli asiasta todellakin tuli. Ihana saada välillä työstään tällaista "palkkaa" :). Ja onnekas - se koen olevani!
VastaaPoistaNuo palautteet tulevat aina yllättäen ja vetävät jotenkin maton jalkojen alta! Meilläkin riitaisan ja kovaäänisen päivän jälkeen saattaa Isoveli (5v) todeta, että olen paras äiti. Tosin hänellä ei ole paljon kokemuksia muista.
VastaaPoistaOnnellinen Sinä! Koskas menette leirille?
Mirka, juuri tuo lasten ajoitus on toisinaan niin täydellinen :). Leiri olisi tulossa toukokuussa toiseksi viimeisenä viikonloppuna, jännää!
VastaaPoista