sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Pennun ihmeellinen maailma

Koiranpennut, niinkuin pienet lapsetkin, ovat ihmiselle hyväksi. Terveellisiä. Niin täytyy olla. Molempien tapa ihmetellä maailmaa avaa omatkin silmät huomaamaan asioita, jotka ovat tulleet niin itsestäänselviksi, ettei niihin kiinnitä mitään huomiota. Tänäkin aamuna olen pennun kanssa ihmetellyt ääntä, joka syntyy, kun isoista puista putoaa pisaroita metsänpohjan aluskasvillisuuteen... En olisi kuullut sitä, ellei pentu olisi pysähtynyt sitä ihmettelemään. Saattoiko sillä hetkellä sen tärkeämpää kuunneltavaa ollakaan! Ei minun mielestäni. Seuraavaksi pennun pysäytti ääni, jonka pisarat saivat aikaan pudotessaan naapurin halkopinoa suojaavaan muoviin. Se kuulosti taas aivan erilaiselta.
Kaikki uusi on ihmeellistä, pysähdyttävää. Reilu viikko sitten olimme muutaman muun shapen ja niiden omistajien kanssa metsälenkillä. Koirat juosta humpsuttivat omia aikojaan, pentu pienimpänä, mutta intoa pirskuen. Yhtäkkiä muut koirat hävisivät mäen taakse, mutta pentu jäi kuin seinään juosten töröttämään mäen päälle. Sitten se kääntyi meitä kohti, katsoi meitä ja taas näkemäänsä, juoksi meidän luo ja taas takaisin... Selvästi se kysyi  "mikä TUO iso vesikuppi on ... saanko mennä...saanko ?" Pentu näki elämänsä ensimmäistä kertaa järven.

6 kommenttia:

  1. Elämä näyttäytyy kyllä varmasti vähän erilaisena, kun sitä katselee pienen suloisen pentukoiran silmin <3

    VastaaPoista
  2. Voi että, miten suloinen tuo pentu on. Osaan kuvitella nappisilmät ja pää, joka kallistuu kuuntelemaan, ihmettelemään. Pennut ovat kuin vauvoja, niitä voisi katsella vaikka kuinka pitkään...

    VastaaPoista
  3. Kun näkisi maailman aina pennun tai lapsen silmin, ihmeet eivät olisi kaukana ja oma piha kävisi maailmanvalloituksesta...

    VastaaPoista
  4. Leonida: Pentu todellakin osaa olla suloinen, nytkin se tuolla sammakkoasennossa nukkuu lattialla :). Vaikka pieniä vallattomia elkeitäkin löytyy, kuuluu asiaan ja sekin on enimmäkseen suloista:). Ei vielä toistaiseksi ole saanut suurempia tuhoja aikaan , mutta ehkä sitten, kun hampaat vaihtuu...

    VastaaPoista
  5. Suloinen haukku!

    Tiedätkö, ihan samaa olen seuraillut pienen kissanpoikamme kanssa. On hauska jäädä seuraamaan, kun korvat "höristyvät", että mitä kisu kuulee... Itse niihin ei tosiaankaan välttämättä kiinnittäisi huomiota.. Veden lorina ja tippuminen on meidänkin otukselle ykkösjuttu, se myös tarkoittaa sitä, että vessa on sen mielipaikka :)

    VastaaPoista
  6. Totta :), meillä on myös kissoja, kolme kappaletta, pentuina olivat nekin varsin uteliaita... vai vessakissa teillä siellä :D. Meillä yksi kisu joskus lapsuudessa yritti aina pyydystää hanasta tippuvaa vettä, toinen läträsi aina pesuämpärin vedellä ja puisti tassustaan vedet ympäriinsä. Eläimet on valloittavia :).

    VastaaPoista

kivaa kommenttia