lauantai 27. marraskuuta 2010
Äitiyden kipupisteissä, part 2: murrosiästä tuulee!
Juu. Noiden lasten kans on välillä ihan pikkuisen ihmeissään. Poikani - tähän asti tunnollinen koululainen ja hyvä oppilas, joka sai stipendin kuudennella kuudensien poikien parhaasta keskiarvosta - on alkanut saada seiskalle mentyään huomautuksia tekemättömistä läksyistä ( ei vielä kovin monta kertaa), puuttuvista kynistä ja muista tykötarpeista ja nyt viimeisimmäksi liikuntatunnilla uinnista lintsaamisesta. Läksyistä kun puhutaan, ei muista mitä on tullut läksyksi "en oo merkannut ylös, mitä hyötyä niitä on tehdä". On ollut otettava kantaa nuoren miehen edesottamuksiin, mietitty sanktioita, keinoja... Positiivista houkutinta vai jotain, joka tuntuu oikeasti rangaistukselta. Siinäpä miettimistä. Ja nuori mies on sitä mieltä, että älkää nyt ottako noin vakavissaan, vitsi, mulla on tyhmät vanhemmat, muilla on rennommat... Jaa, sanon minä, mutta sulla on nyt tällainen äiti ja satun tietämään, että muidenkin murkkujen kotona asuu samanlaisia äitejä... Määräsimme hänelle lievän sanktion, jonka jälkeen uhmakkuus selvästi laantui muutamassa tunnissa, poika tuli kanssani vetämään lakanoita ja sanoi, että äiti, kun en nyt oikein tiedä, mikä mulla on ollut viime aikoina...Murrosikä on täällä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Vitsi, ihanaa! Takerrun heti tuohon, että sanktion saatuaan poika ja uhma laantui! Niinhän sen on tarkoituskin...nauti siitä, että niin kävi! Täällä päässä nimittäin asiat menevät päinvastoin; oli sanktio sitten suuri taikka pieni, annettu huutaen tai keskustellen, tulos on aina sama: Suurempi uhma! Arestista karataan ikkunasta jne...
VastaaPoistaVoinäitä meidän teinejä, niin ihania♥ ja niin kamalia... Voimia!!!
Kiitos... Sitä tarvitaan, neuvokkuus välillä hukassa, kun ihan puun takaa alkaa tulla noita juttuja. Arvelen, että lisää saattaa olla tulossa... Hän on aina ollut niin kiinni minussa, saattaa olla niin, että tulee rajusti irroittamaan itsensä. Ja irroittautua tietysti pitääkin. Inhottavaa kasvatuksessa on se, että on oltava se, joka oikeasti vetää rajan ja jopa rankaisee. Olisi niin kiva, kun kaikki sujuisi sivstyneesti keskustellen. Mutta se on ilmeisesti näiden kuohuvien kanssa vain toiveajattelua :). Saa nähdä, minkälaisia viestejä koulusta tulee ensiviikolla...
VastaaPoistaJa voimia sulle omiesi kanssa...! Uskon, että he aikanaan ovat onnellisia siitä, että vanhemmat eivät antaneet tehdä ihan mitä tahansa.
VastaaPoistaAika hellyyttävää tuo poikasi meininki. Siis, että ensin on vähän "pahismenoa", kun ei läksyjä edes merkitä ylös, ja sitten sanktion jälkeen on jo kykenevä analysoimaan itseään, että joku on ollut vialla viime aikoina. Mielestäni kyllä tosi kypsältä nuorelta mieheltä kuulostaa. Toivottavasti murrosikä sujuu sen myötä hallittavasti! : )
VastaaPoistaVoi, minulta oli jäänyt Leonida kokonaan huomaamatta kommenttisi.. Kiitos siitä :). Tämä on vielä todellakin ehkä enemmän hellyttävää <3 vielä tosiaan. Mutta vaatii vanhemman kommentointia, sitähän näillä kai haetaan. Hän on aina ollut mielestäni analyyttinen persoona, joka osaa poimia hämmästyttäviä asioitakin esille miettiessään elämää - siis sellaisia, joita ei tuon ikäiseltä edes odota. Toivottavasti säilyykin sellaisena :).
VastaaPoista