Hiekalla lepäsi muumipeikko, samanlainen kuin minä itse, mutta vielä kauniimpi, pieni naisellinen muumipeikko, jonka minä olin pelastanut! Hän nousi istumaan ja huusi: - Pelastakaa käsilaukku! Pelastakaa käsilaukku!. Mutta sehän on teidän kädessänne, minä sanoin. -Kiitos ja kunnia... Ja sitten hän aukaisi suuren mustan laukkunsa ja alkoi penkoa ja etsiä siitä jotakin. Lopulta hän löysi puuterirasiansa. - Vesi on luultavasti turmellut puuterin, hän sanoi surullisena. -Mitäpä tuosta, te olette kaunis ilman sitäkin, minä sanoin kohteliaasti. Silloin hän loi minuun sanoinkuvaamattoman katseen ja punastui heleästi.
Muumien kieli on niin kaunista.
Tällä katkelmalla Muumeista mieheni tervehti minua eilen tekstiviestillä Kanarian saarilta... Olin otettu.
VastaaPoistaMiehelläsi on aika kaunis kieli, väitän minä.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä :) !
VastaaPoista